”Rokottamattomien pandemia” ei ota loppuakseen. Varsinkaan kun eri keinoin hiukan avitetaan, että saataisiin tilanne näyttämään halutunkaltaiselta.

Sosiaali- ja terveysministeriö esitteli 14.9. uuden strategian, jonka mukaan oireisia, kaksi ”rokotetta” saaneita henkilöitä ei enää tarvitse testata (https://yle.fi/uutiset/3-12098955 ). Tämä oli kustannusten hallinnan kannalta tietysti järkevä päätös. Mutta tämän jälkeen alkoi julkisuudessa näkyä uutisointia siitä, että nyt ”uusista koronatartunnoista valtaosa on rokottamattomilla”. Niin, mitä muuta tästä loogisesti voisi seurata?

Katsotaan, miltä tilastot tältä ajalta näyttävät:

Kuva 1: Päiväkohtaiset testausmäärät (Lähde: THL)

Kuva 2: Päiväkohtaiset tautitapaukset (Lähde: THL)

 

Kun verrataan testimääriä ja todettuja koronavirustartuntoja 14.9, huomataan, että molemmissa on tapahtunut noin 50% lasku. Tämä tarkoittaa sitä, että siinä vaiheessa kun "rokotettujen" oireisten testaukset lopetettiin, noin puolet todetuista tartunnoista oli ”rokotetuilla”.

Tämän jälkeen testausmäärät ovat pysyneet suunnilleen vakiona tähän asti, sen sijaan päiväkohtaiset tartuntamäärät ovat kasvaneet kaksinkertaiseksi. Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että todennäköisesti myös piilossa ovat tartuntamäärät ovat kaksinkertaistuneet. Toisin sanoen liikeellä on ennätysmäärä koronavirusta. 

Tällä hetkellä väestöstä 82% on saanut kaksi ”rokotetta”. Jos siitä huolimatta väestössä kiertävän viruksen määrä on kaksinkertaistunut, siitä voi vetää vain yhden loogisen johtopäätöksen: ”rokotukset” ovat tehottomia pandemian hoitamisessa, eikä niiden avulla sitä saada koskaan hallintaan.

Tästä huolimatta Krista kiuru kertoi A-studiossa 10.11. (https://areena.yle.fi/1-51003668), että uudet, tiukemmat rajoitukset tullaan kohdistamaan nimenomaan rokottamattomiin. Tämä ”logiikka” perustuisi siihen, että virusta kiertäisi tällä hetkellä eniten rokottamattomien keskuudessa. Mutta mikään tosiasia ei tue tätä. Kun tiedämme, että ”rokotetut” voivat usein saada oireettoman tartunnan, on todennäköistä, että virusta kiertää kaikissa väestöryhmissä yhtä paljon.

Koska rokottamattomia on vain 18% väestöstä, on selvää, että rajoitusten kohdistaminen heihin ei mitenkään voi johtaa pandemian saamiseen hallintaan. Jos hallituksen valmistelemien lakiuudistusten jälkeen 82% väestöstä bailaa yökerhoissa entiseen tapaan, koronatilanne ei varmasti siitä parane. Krista Kiuru mainitseekin haastattelussa oikeudenmukaisuuden perusteeksi sille, että rajoituksia ei kohdisteta ”rokotettuihin”. Rokotettuja pitäisi Kiurun mukaan palkita siitä, että he ovat tehneet velvollisuutensa. 

Myös se, että lapset halutaan väkisin "rokottaa", herättää kysymyksiä ja myös monet lääkärit vastustavat sitä. Esim. Ville-Veikko Elomaa perustelee blogissaan erittäin analyyttisesti sitä, miksi lasten "rokottaminen" koronaa vastaan on lääketieteellisessä mielessä epäeettistä (https://villeveikkoelomaa.fi/blogit/miksi-vastustan-koronapassia-ja-pakkorokotusta/). 

Näyttääkin yhä selvemmältä, että "rokotukset" ovat välttämättömiä aivan muusta syystä, kuin että niillä haluttaisiin estää koronan leviämistä. Eli miksi? 

Mennään sitten spekulaatio-osuuteen. 

Suosittelen lukemaan Tapio Puolimatkan ansiokkaasti suomentaman Michael Rectenvaldin artikkelin ”Mitä on suuri uudelleenkäynnistys (The Great Reset)” (https://tapio.blog/yleinen/michael-rectenwald-mita-on-suuri-uudelleenkaynnistys-the-great-reset/). Faktojen perusteella näyttää hyvin mahdolliselta, että koronapandemia ei ole vahinko. Ja vaikka se olisikin sattumaa, sitä käytetään hyväksi Suuren uudelleenkäynnistyksen toteuttamiseksi. 

Suuren uudelleenkäynnistyksen tavoitteena on yhtenäinen maailmanvaltio, jossa yksityinen ja julkinen sektori toimivat nykyistä kiinteämmin symbioosissa. Toisin sanoen kyse on eräänlaisesta maailmanlaajuisesta sosialistisesta valtiosta. Koska uudessa, uljaassa maailmanvaltiossa ihmisten liikkuvuus pitäisi taata maailmanlaajuisesti, on oltava jokin järjestelmä, joka mahdollistaa joka ikisen ihmisen yksiselitteisen tunnistamisen. Huomaa, että Suuri uudelleenkäynnistys ei ole salaliittoteoria, vaan se on olemassa oleva suunnitelma, josta on avointa tietoa. Spekulaatiota on sen sijaan se, miten koronarokotukset ja koronapassi liittyvät siihen. Oma johtopäätökseni on, että nykyinen koronapassi on ensimmäinen askel kohti maailmanlaajuisen identifiointijärjestelmän luomista. 

Jo nyt siirtolaisia vastaanottavissa valtioissa on kohdattu vakavia ongelmia johtuen siitä, että maahanmuuttajien identiteettiä ei ole voitu todeta. Tästä on seurannut, että jo kansalaisuuden saaneiden henkilöiden on todettu esim. tukevan terrorismia lähtömaassaan tai osallistuvan lähtömaansa politiikkaan. Suomessa Al-Taeen paljastunut menneisyys kotimaassa on hyvä esimerkki tästä. Lisäksi ongelmia tuottaa epäilemättä se, että siirtolaisia vastaanottavilla valtioilla ei ole mahdollisuuksia todeta maahanmuuttajien omistuksia kotimaassaan, ja ne voivat useissa tapauksissa olla mittavat. Kuitenkin vastaanottajamaa saattaa hyvinkin avokätisesti ylläpitää tulijoita tarjoamalla käytännössä ilmaisen elintason oman maan veronmaksajien kustannuksella.

Tämäntyyppisiin ongelmiin yksiselitteinen ihmisten identifiointisysteemi toisi ratkaisun.

Uskon, että puhelimeen tallennettu koronatodistus on tämän järjestelmän esiaste. Lopullinen tavoite on tietenkin siru. Siinä vaiheessa kun jokaisella kansalaisella on koronatodistus puhelimessa, on melko helppoa perustella, miksi siirtyminen siruun puhelimen sijasta on välttämätönta. Puhelinhan voi hajota tai hukkua, ja lisäksi on mahdollista, että puhelinta käyttää joku muu kuin sen omistaja. Lisäksi yritykset ja tapahtumajärjestäjät tulevat tässä vaiheessa kannattamaan sirutusta; siru mahdollistaa automaattisen elektronisen valvonnan, eikä passin tarkastamiseen tarvita ihmistyövoimaa. Ruotsissa sirutus on jo aloitettu. Aftonbladet julkaisi kaksi viikkoa sitten sekä videoita että artikkeleita siitä, miten koronatodistus on jo saatavana käden ihon alle asennettuun mikrosiruun (https://tv.aftonbladet.se/video/334510/faa-covidbeviset-under-huden-gaar-att-faa-som-ett-chip) . Tulevaisuudessa siru tietenkin asennetaan heti lapsen synnyttyä.

Tähän tulevaisuudenkuvaan sopii hyvin viime aikoina julkisuudessa ollut puhe digitaalisesta rahasta, joka herättää herättää kummastusta: onhan suuri osa maailman rahasta digitaalista jo nyt. Mihin tämä keskustelu siis liittyy? Vaikka artikkeleissa, joissa digitaalisesta rahasta puhutaan, mainitaan aina, että digitaalinen raha tulee käteisen rahan rinnalle, on todennäköisempää, että käteistä rahaa ei Suuren uudelleenkäynnistyksen jälkeen enää haluta olevan. Tällöin on paljon helpompaa suitsia esim. kansainvälistä huumebisnestä, koska sitä olisi melko hankalaa - joskaan ei täysin mahdotonta -  pyörittää oravannahkamenetelmällä. Yksityisten henkilöiden rahojen halutaan tulevaisuudessa kulkevan vain ja ainostaan mikrosirun kautta.

Michael Rectenvald päättää artikkelinsa toteamukseen, että kuten muutkin sosialistiset kokeilut, myös tämä on tuomittu epäonnistumaan. Ehkä, mutta esimerkiksi Neuvostoliitto oli pystyssä 74 vuotta ja ehti sinä aikana tuhota katastrofaalisella tavalla usean ihmisen elämän.