Pitkään jaksettiin toistella Ruotsin menestyksellistä maahanmuutto- ja integraatiopolitiikkaa. Vielä kesäkuussa 2019 yle uutisoi: "5 syytä, miksi Ruotsi pesee Suomen maahanmuuttajien työllistämisessä" ( https://yle.fi/uutiset/3-10868526). Mutta tämän vuoden loppupuolella alkoi maasta kantautua hieman toisenlaista tietoa. Ensinnäkin Aftonbladet raportoi, että vuoden 2015 turvapaikanhakijoista vain 10% oli saanut töitä ( https://www.verkkouutiset.fi/ruotsin-vuoden-2015-turvapaikanhakijoista-4574-on-toissa/). Vielä karumpaa tietoa antoi Ruotsin kaupanalan tutkimuslaitoksen joulukuussa julkaisema raportti. Sen mukaan maahanmuuttajien työllistymistä koskevat väitteet ovat huomattavan liioiteltuja. Vain 37% 15 vuotta maassa oleskelleista yltää 2000 euron kuukausipalkkaan, mitä pidetään Ruotsissa minimipalkkatasona. Tässä tutkimuksessa selvisi mm. että sellaisetkin henkilöt tilastoidaan työllisiksi, jotka ovat tehneet töitä vain tunnin viikossa, eli tilastot antavat maahanmuuttajien työllistymisestä paljon todellista positiivisemman kuvan. 

Ruotsissa oli vuonna 2018 lähes kaksi miljoonaa ulkomailla syntynyttä henkilöä. Jos suhteutetaan tämä luku edellä esitettyyn tietoon maahanmuuttajien palkkatasosta, voidaan karkeasti väittää, että tukien varassa eläviä maahanmuuttajia on Ruotsissa jopa miljoona. Tästä porukasta suurin osa on jo saanut Ruotsin kansalaisuuden. 

No entä sitten? Mitä merkitystä tällä on Suomelle? Hyvinkin paljon. Ruotsissa kiinnostus Suomeen yleisesti ja myös maahanmuuttajien parissa kasvaa jatkuvasti. Maahanmuuttajat ovat erittäin hyvin perillä maittemme järjestelmistä ja saatavllla olevista tuista. Esim. Ruotsin albaanit tietävät, että Albanian ajokortti kelpaa Suomessa ja sen voi hakemuksesta vaihtaa Suomen ajokorttiin. Edellytys on, että asuu maassa vähitään puoli vuotta. Ruotsissa sen sijaan Albanian ajokortti ei kelpaa, vaan henkilön on suoritettava autokoulu. Ja sehän on kallista. Sen vuoksi keplotellaan vähäksi aikaa Suomeen "asumaan". (Tämä on muuten ensikäden tietoa). Jos tämä asia on näin hyvin tiedossa, olettaa sopii, että myös muut Suomen lait, etenkin sellaiset, joilla on tekemistä maahanmuuttajien saamien etujen kanssa, tunnetaan hyvin. Ruotsin maahanmuuttajat alkavat olla myös hyvin selvillä siitä, että Suomessa on oikeus hoitaa viranomaisasiat ruotsiksi. 

Kristillisten puoluesihteeri Asmo Maanselkä teki vuonna 2018 vertailevan selvityksen Suomen ja Ruotsin sosiaaliturvasta. ( https://www.uusisuomi.fi/uutiset/puoluesihteeri-selvitti-nain-ankara-ruotsi-on-sosiaaliturvan-saajille-suomessa-lapsiperheelle-500-kk-enemman/2fc4303e-a5f1-3145-b7d2-9409d33c6a4c ). Siitä käy ilmi, että lapsiperhe voi saada Suomessa jopa 500 euroa/kk enemmän kuin Ruotsissa. Tässä vertailtiin kaksilapsisia perheitä. Tämän selvityksen jälkeen Suomi on vielä anteliaasti korottanut neljännestä ja sitä useammasta lapsesta maksettavaa lapsilisää. 

Ruotsissa monet kunnat ovat ajautuneet talousvaikeuksiin. Tämä koskee etenkin sellaisia kuntia, jotka ovat vastaanottaneet paljon maahanmuuttajia. Voi olettaa, että kun nämä kunnat joutuvat sopeuttamaan menojaan, myös maahanmuuttajien saamia tukia joudutaan karsimaan. Mitä tapahtuu, kun tieto Suomen mahdollisuuksista leviää Ruotsissa samanaikaisesti? Pahimmillaan meitä odottaakin lähitulevaisuudessa uusruotsalaisten hyökyaalto. 

Onko tämä uskottavaa? Omasta mielestäni on. Tiedetään, että maahanmuuttajat viihtyvät omissa kulttuuripiireissään, johon monikulttuurisuusideologia vieläpä kannustaa. Jos Suomessa saa paremman elintason, miksi näitä ihmisiä kiinnostaisi se, mitä kieltä ympärillä olevassa yhteiskunnassa puhutaan, kun viranomaisasiat voi hoitaa ruotsiksi ja omassa elinpiirissä puhutaan omaa äidinkieltä ja eletään muutenkin oman kulttuurin ehdoilla?

Mitä voimme tehdä? Nähdäkseni ainoa keino välttää tämän uhkakuvan toteutuminen on erota Schengen-sopimuksesta. Rajavalvonta ei auta, sillä meillä ei ole mitään keinoa estää Ruotsin kansalaisten muuttamista Suomeen, ellei hän sitten ole etsintäkuulutettu rikollinen. Toinen, ehkä realistisempi mahdollisuus on asettaa sosiaalituet ja muut edut sille tasolle, etteivät ne enää toimi puoleensa vetävänä kannustimena muuttaa Suomeen tukien toivossa. Valitettavasti nykyhallitus näyttää tekevän kaikkensa kannustimien lisäämiseksi.