Yleisin argumentti mihin tahansa arvokysymykseen suvaitsevuus-Suomessa on "Niin kauan kun se ei muita haittaa niin kaikki saa tehdä mitä haluaa"...ja vastaus mihin tahansa arvoväittämään on "Onko se sulta pois?". Ruotsin liberaalit nuoret esitti jo vuonna 2016 nekrofilian ja sukurutsauden laillistamista. Onko ruumiiseen sekaantuminen joltain muulta pois? Onko yli 15-vuotiaiden sisarusten tai täysi-ikäisen lapsen ja vanhemman välisen seksi joltain muulta pois? Viimeistään nyt pitäisi tajuta, että arvoliberalismi johtaa täydelliseen moraalin loppumiseen. Se, että jokin asia ei ole itseltä pois, ei riitä perusteluksi sille, että jokin asia pitäisi sallia.

Se, että tähän ollaan tultu, johtuu suurimmaksi osaksi yhteiskunnan sekularisoitumisesta. Uskonto on tarkoituksella työnnetty marginaaliin. Uskonnollisen arvopohjan perusteella argumentoivia pidetään hörhöinä joita ei tarvitse ottaa vakavasti. Kauheinta mitä lapselle voisi tapahtua olisi kuulla Jeesuksesta ja senpä vuoksi kouluissa varotaan visusti puhumasta hänestä, edes ajanlaskun alun yhteydessä (oppikirjoista on poistettu käsitteen eKr ja jKr), mikä tietysti on ääretöntä älyllistä epärehellisyyttä. (Sen sijaan saatanasta kuuleminen on ihan fine, ainakin Turussa, eikä se sitä paitsi ole keneltäkään pois).

Tosiasia kuitenkin on, että uskonnon keskeinen funktio kaikissa yhteiskunnissa on aina ollut moraalikoodiston ylläpitäminen. Kussakin yhteiskunnassa uskonnon säännöt sanelevat sen, mitä pidetään oikeana ja vääränä. On kummallista, että tämän päivän Suomessa tämä tuntuu olevan kaikille selvää, kun puhutaan islamista, mutta omaa, luterilaista arvopohjaa halveksitaan. Kuvitellaan, että moraalikoodiston olemassaoloon ei tarvita uskontoa, että esim. nuoret oppivat moraalin prometheus-leirillä pohtimalla filosofisia kysymyksiä. Mutta tosiasiassa näin ei käy, vaan uskonnon hylkääminen johtaa arvoliberalismiin. Kun siihen yhdistetään individualismin ihannointi, ei jää enää mitään perusteita vastustaa sellaisia harmittomia harrastuksia kuin nekrofilia.