lauantai, 22. huhtikuu 2023

Suomi matkalla energiateknologian kehitysmaaksi

Petteri Orpo haluaa tulevien hallituskumppanien sitoutuvan ydinvoiman lisärakentamiseen. Tästä tulee mieleen anekdootti lapsuudestani.

Perheelläni oli kesämökki Kemiössä. Siellä oli tontin ulommaiseen osaan metsän keskelle kaivettu iso kuoppa. Kuoppaan vietiin kaikki kesän aikana syntyneet jätteet – mm. muovit – ja kesän lopuksi kuoppa peitettiin maalla. Jäteongelma oli siis ratkaistu.

Ydinjäteongelma on ratkaistu vastaavalla tavalla.

Suomi on tuottanut 70 tonnia jätettä joka vuosi 70- ja 80-luvuilta lähtien, jolloin neljä ensimmäistä ydinreaktoriamme rakennettiin1. Siitä voi karkeasti arvioida, että jätettä on tähän mennessä kertynyt välivarastoihin lähes 3500 tonnia. Kun viides reaktori ehkä tässä lähiaikoina käynnistyy, vuosittain kertyvä jätemäärä kasvaa vielä huomattavasti. Voi myös miettiä maailman kaikkien ydinreaktoreiden jätemäärää, joka toistaiseksi on välivarastoissa odottamassa ns. lopullista ratkaisua, esim. Ranskassa, jossa on 56 ydinreaktoria. Tosin noin puolet näistä on tällä hetkellä pois käytöstä, mutta jokainen niistä on tuottanut jätettä kymmenien vuosien ajan.  

Ydinjätteen loppusijoitus hautaamalla se kallioperään aiheuttaa erittäin suuren riskin tulevaisuuden ihmisille. Ensinnäkään ei ole mitään takeita siitä, että rauta-kuparikapselit, joihin jäte suljetaan ennen kallioon sijoittamista, kestävät radioaktiivisen jätteen neutraloitumiseen saakka. Kun useimpien uraanin hajoamistuotteiden puoliintumisaika lasketaan tuhansissa ja kymmenissä tuhansissa – jopa miljoonissa vuosissa, on hyvin epätodennäköistä, että mikään tunnettu aine kestää niin pitkää aikaa. Lisäksi täytyy muistaa, että puoliintumisajan jälkeen puolet radioaktiivisuudesta on vielä jäljellä, joten neuralisointiin kuluva aika on useita kertoja puoliintumisaikaa pitempi. Virallinen Suomi, esim. Säteilyturvakeskus, puhuu 30 vuoden puoliintumisajoista2, mikä on täysin harhaanjohtavaa, mutta kuvaa tietysti hyvin sitä aikajännettä, jolla he kykenevät varautumaan tulevaisuuden ongelmiin. 

On yritetty vakavasti miettiä, miten kallioperässä sijaitsevasta ydinjätteestä pitäisi varoittaa tulevaisuuden ihmisiä. Mitään keinoa ei ole löydetty. Ei tarvitse mennä kuin 10000 vuotta eteenpäin, niin kukaan ei enää osaa nykyään puhuttuja kieliä. Ei ole olemassa materiaalia, josta voisi tehdä kulttuurista riippumattomia varoituskylttejä, joiden voisi kuvitella säilyvän 10000 vuotta. Jos taas ajatellaan tilannetta, että meidän siviilisaatiomme kallioporausten yhteydessä löytäisi kallion sisästä kapseleita, jotka ikämääritettäisiin 10000 vuotta vanhoiksi, mitä tekisimme?

Ydinvoimalan käyttö nykytekniikalla on suhteellisen turvallista. Mutta se pätee vain rauhan aikana. Sotaoloissa taas ydinvoimala on oivallinen kohde viholliselle, joka haluaa saada laajaa tuhoa aikaan. Jokainen voi itse miettiä, millaista aikaa elämme tässä suhteessa.

Yksi ydinvoiman ongelma on se, että se on erittäin pääomaintensiivistä ja sitoo yhteiskunnan energiaratkaisuja hyvin pitkäksi ajaksi tulevaisuuteen. Kun ydinvoimala kerran on rakennettu, sitä on tietysti järkevää käyttää kunnes sen teknis-taloudellinen käyttöikä päättyy. Nykyisistä ydinvoimaloistamme näemme, että tämä ikä on hyvin pitkä: kaikki neljä reaktoria porskuttavat edelleen.

Ihmiskunta on taitekohdassa energiantuoton suhteen. Fossiiliset polttoaineet loppuvat epäilemättä joskus, joskaan eivät niin nopeasti kuin oletettiin. Jostain on kuitenkin löydettävä korvaavia energianlähteitä. Yleensä on niin, että se ala kehittyy, jota tutkitaan, ja sitä alaa tutkitaan, johon yhteiskunta satsaa rahaa. Nyt olisi tärkeää ja oleellista suunnata tutkimus- ja kehitysrahat pitkällä tähtäyksellä kestäviin energiantuotantomuotoihin. Näitä ovat mm. vetyteknologia ja fuusioenergia. Ydinvoiman lisärakentaminen taas jähmettäisi Suomen energiatutkimuksen ja Suomesta tulisi energiatekninen takapajula. Tässä mielessä ydinvoima on auringonlaskun energiantuotantomuoto.

Trendikkäät puheet ”pienistä ydinvoimaloista” ovat lapsellisuudessaan aivan omaa luokkaansa. Aivan kuin pieni kiltti - kenties vihreäksi maalattu - ydinvoimala ei voisi aiheuttaa ihmiskunnalle mitään haittaa. Kooltaan pieni ydinvoimala ei kuitenkaan mitenkään poikkea suurista voimaloista turvallisuuden, tuotetun ydinjätteen tai käyttöiän, tai minkään muunkaan parametrin suhteen. Ainoa ero on se, että pieni ydinvoimala tuottaa vähemmän sähköä, minkä takia niitä tarvitaan useampia saman sähkömäärän tuottamiseen. Tietysti on mahdollista tuottaa niillä myös kaukolämpöä, jolloin pienistä laitoksista olisi se kiistaton etu, että ne voidaan sijoittaa asutusten läheisyyteen. (Jos pieniä ydinvoimaloita päädytään rakentamaan, ehdotan, että ne rakennetaan pääkaupunkiseudun lähiöihin.) En kuitenkaan usko, että tämä on Suomessa realistista.

Summa summarum: ydinvoima on kallista, se sitoo pääomia ja Suomen energiaratkaisuja pitkälle tulevaisuuteen, minkä lisäksi ydinjäteongelmaa EI OLE RATKAISTU. Maahan kaivaminen ei ole ratkaisu sen paremmin kesämökkiroskille kuin ydinjätteellekään.

Kun Suomesta nyt tulee maailman ensimmäinen maa, joka aloittaa ydinjätteen loppusijoituksen kallioperään, koko maailman katseet kääntyvät meihin. Maailmassa on tuhansia miljardeja euroja ja dollareita ydinjäterahastoissa odottamassa, että ydinjätteen loppusijoittaminen jossain päin maailmaa alkaisi. Jo nyt on väläytelty mahdollisuutta, että Suomi alkaisi ottaa vastaan muiden maiden ydinjätettä loppusijoitettavaksi meidän kallioperäämme. Tämähän olisi erittäin loogista; ovathan meidän ydinvoimalobbarimme vakuutelleet suureen ääneen, että Suomen kallioperä on maailman vakain. Sen lisäksi, että Suomi on Orpon kaudella matkalla energiateknologian takapajulaksi, haluammeko myös profiloitua kehitysmaana, joka elää muiden maiden jätteistä?

1. https://www.ydinvoima.fi/ongelmat/ydinjate/

2. https://www.stuk.fi/aiheet/ydinjatteet/radioaktiivisten-jatteiden-ja-paastojen-ryhmittely

 

 

lauantai, 11. maaliskuu 2023

Nihilismi ja kysymys jumalan olemassaolosta

Vielä keskiajalla kristinusko hallitsi yhteiskuntaa. Kirkolla oli suuri valta ja tavalliset ihmiset alistuivat siihen luonnollisena osana elämää. Valistus, tieteen kehitys ja teollistuminen kuitenkin muuttivat tämän asetelman. Järkeä alettiin korostaa uskon sijaan. Kirkko menetti valtaansa ja uskon rooli yhteiskunnassa väheni radikaalisti. Esim. Suomessa 1800-luvulla elänyt poliitikko Johan Vilhelm Snellman korosti: ”Todellinen on järjellistä”.  

Länsimaat ajautuivat nihilismiin, jonka esikuvana oli 1800-luvun loppupuolella elänyt filosofi Nietsche. Nihilismi on luonnollisen seuraus jumalasta luopumisesta. Sen mukaan mitään totuutta tai absoluuttista oikeaa järjestystä ei ole. Nihilismi voidaan nähdä lähtölaukauksena sille yhteiskunnalliselle kehitykselle, jonka seuraukset me nyt näemme ympärillämme.

Sitä mukaa kun tiede on kehittynyt, myös ihmisen usko omaan kaikkivoipaisuuteensa on lisääntynyt. Mutta enää ei riitä, että jumala on työnnetty syrjään, vaan ihminen haluaa itse olla jumala. Tämä näkyy parhaiten siinä, että kaikki luonnollinen kielletään eikä alistuta mihinkään ihmisen elämän luonnolliseen ilmiöön. Vaihdevuodet siirretään, puberteetti blokataan, sukupuolesta tehdään valintakysymys jne. Syntymä ja kuolema halutaan ottaa omiin käsiin ja eutanasiasta onkin tehty vaaliteema. Ainoana kivenä kengassä on itse elämän syntyminen, sitä ihminen ei ole onnistunut luomaan.

Tässä raivoisassa taistelussa kohti jumalallisuutta halutaan kieltää kaikki, mikä vielä muistuttaa uskosta. Kaikki pyhä halutaan häväistä. Juuri tästä syystä esim. Turun tuomiokirkon aukiolle halutaan pystyttää ravintolamaailma kesäisin, ja mitä banaaleimpia ”taideteoksia” talvisin. Kristityistä ihmisistä on tullut yhteiskunnan vihollisia. Näyttää olevan ihan ok yrittää tappaa heitä salpaamalla kirkon ovat ja sytyttämällä kirkko tuleen. Ainakaan kukaan hallituksesta ei pahoitellut tätä tapahtumaa. Lisäksi näyttää siltä, että Jeesuksesta kertominen on sen luokan häirintää, että se oikeuttaa kutsumaan paikalle neljä vartijaa joiden pahoinpitelyn seurauksena uhri kuolee.

Tiedeuskon ytimessä on USKO evoluutioteoriaan. Kysymys on todellakin uskosta, jo senkin takia, että arviolta 95 % ihmisistä ei todellisuudessa tietä, miten evoluutioteoria selittää lajien synnyn. Toisin sanoen sattumanvaraisten mutaatioiden kautta. Geneettinen tutkimus on viime vuosina edennyt hurjaa vauhtia ja tutkijat ovat jo selvittäneet lähes koko ihmisen genomin. On käynyt selväksi, että lähes kaikki mutaatiot aiheuttavat sairauksia, epämuodostumia ja yleisesti ottaen elinkelpoisuuden vähenemistä. Ajatus, että mutaatioiden kautta voisi syntyä korkeampia ja monimutkaisempia, elinkelpoisia orgamismeja, on yksinkertaisesti mahdoton. Usko evoluutioteoriaan on sen takia kaikkein lapsillisinta uskoa. Nihilismin aikakausi onkin lähestymässä vääjäämättä loppuaan, on vain ajan kysymys milloin jumalan olemassaolo on pakko myöntää avoimesti.

sunnuntai, 19. helmikuu 2023

Ruotsin olemus

- eli kuka räjäytti North Stream -kaasuputken?

On mielenkiintoista miettiä, millainen oma mielikuva Ruotsista on, ja millaisen mielikuvan ruotsalaiset itse mielellään antavat maastaan. Mieleen tulee sellaisia määreitä kuin epäitsekäs, oikeudenmukainen, suvaitseva, hyvä, solidaarinen jne. Ruotsalainen kansankoti on maailmankuulu käsite, ja tarkoittaa sitä, että kaikki maksavat iloisesti veroja ja kaikista pidetään huolta. Ruotsalaiset itse ovat sitä mieltä, että he tekevät asiat oikein. Se, mitä kunnon kansalaisen kuuluu tehdä, on jokaisen ruotsalaisen velvollisuus.

Kolikon kääntöpuolella on sitten ylemmyydentunto, koska tokihan ruotsalaiset, jotka tekevät kaiken oikein, ovat parempia kuin muut kansat.

Mutta tällä kolikolla on toinenkin kääntöpuoli. Siitä kertoo tämä skandaalinomainen video: https://swebbtv.se/w/7cYGHpBsCEhfLhLAR5ZMri?start=0s&subtitle=fi&fbclid=IwAR1Umn-Iw-eApbm5w1lyPZFFxAUdCI8Ky4wiSaF-pcr4SSamtrq1--IehTg

Suosittelen ehdottomasti videon katsomista. Siinä on suomenkieliset tekstit.

Videolla SwebbTV:n Mikael Wilgert haastattelee ruotsalaista Arnold Sundqvistia, joka työskenteli Yhdysvaltain vientikontrolliviranomaisen palveluksessa 80-luvulla. Ruotsalainen Bofors-yhtiö oli alkanut valmistaa aseita USA:n lisenssillä jo 70-luvulla. 80-luvulla, kylmän sodan aikaan, USA:lla oli ns. musta lista maista, joihin sen lisenssillä valmistettuja aseita ei saanut toimittaa. Sundqvist kertoo videolla miten hän sai toimeksiannon tutkia, onko Bofors toimittanut aseita laittomasti Iraniin, joka oli kyseisellä mustalla listalla.  

Selvisi, että aseita oli toimitettu Malesiaan perustetun yhtiön kautta, jonka omisti osaksi Ruotsalainen yhtiö. Kyseisen ruotsalaisyhtiön taustalta paljastui mm. Ruotsin valtionpoliisin päällikkö ja salaisen poliisin päällikkö, joilla molemmilla oli sosiaalidemokraattien jäsenkirja. Salakuljetuksella hankitut varat siirrettiin Sveitsissä olevalle salaiselle tilille, jonka oli avannut Olof Palme Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen nimissä. Hän lähetti rahoja edelleen Väli-Amerikkaan vallankaappausten tukemiseksi.Tämä tapahtui kaiken lisäksi Irakin ja Iranin välisen sodan aikana, jolloin Palme oli nimitetty kansainväliseksi sovittelijaksi. 

(Tapahtumaketjulla, josta Sundqvist kertoo videolla, saattaa muuten olla myös jotain tekemistä Palmen murhan kanssa, koska se tapahtui vain noin kuukausi ennen murhaa).

Arnold Sundqvistin kertomus on pääpiirteissään varmistettu eri lähteistä. Eräs asia, joka ilmeisesti ei täsmää, on se, että sekä valtionpoliisin päällikkö että säpo-päällikkö olivat ex-päälliköitä, eivätkä siis enää hoitaneet kyseisiä virkoja tapahtumahetkellä.

Kun USA:lle oli selvinnyt, että aseita oli salakuljetettu määräysten vastaisesti, he tietysti vaativat salakuljetuksen lopettamista heti. Lisäksi heillä oli muita vaatimuksia. Kiinnostavaa on, miten Sundqvistin mukaan USA uhkasi Ruotsia, jos Ruotsi ei suostu heidän vaatimuksiinsa: "Silloin on viimeinen Volvo myyty USA:ssa, Viking (Ruotsin käyttämä amerikkalainen sukellusveneiden torjuntaan kehitetty hävittäjä) ei nouse koskaan enää ilmaan ja suunniteltu yhteistyö JAS-hävittäjien valmistuksessa ei tule koskaan toteutumaan". Ja Ruotsihan suostui.

Tältä videolta käy selväksi kaksi asiaa. Ensinnäkin Ruotsi ei todellisuudessa ole se "hyvis" jona se niin mielellään esiintyy, vaan kulisseissa käydään mitä likaisinta peliä. Toiseksi Ruotsi on jo 70-luvulta lähtien ollut täysin USA:n talutusnuorassa, ainakin kaikessa sotilaallisessa toiminnassa.

Toinen esimerkki, joka kertoo Ruotsin todellisesta olemuksesta, on Estonia-katastrofin tutkimukset. Ruotsin viranomaiset ovat mitä ilmeisimmin koko tutkinnan ajan panneet kapuloita rattaisiin ja salanneet dokumentteja. On jo myönnetty, että Estonia kuljetti sotamateriaalia. Viimeisimpien arvelujen mukaan laivalta olisi ajettu kobolttilastissa olevia autoja mereen. Tästä kertoo virolainen kansanedustaja Anti Poolamets: https://swebbtv.se/w/uy8e6n1wRsCpHQTv8bM8Gb.

Jotta Ruotsi voisi ylläpitää kiiltävää humanitäärisen suurvallan imagoaan, sen on ennen kaikkea pidettävä huolta taloudesta. Moni ihmeellinen asia tulee ymmärrettäväksi, kun asiaa tarkastelee taloudellisesta näkökulmasta. Maahanmuutto on hyvä esimerkki. Ei ole salaisuus, että pohjoismaiden väestö vanhenee ja meille tulee eteen vakavat yhteiskunnalliset ongelmat siinä vaiheessa, kun ikäpyramidi alkaa näyttää pikemminkin suppilolta. Ruotsissa on mitä ilmeisimmin tehty jo parikymmentä vuotta sitten päätös alkaa ottaa niin paljon maahanmuuttajia kuin mahdollista väestön nuorentamiseksi. Tämä välittämättä mahdollisista kulttuurisista ja sosiaalisista haitoista. Suunnitelma on onnnistunut ja tällä hetkellä väestön keski-ikä on Ruotsissa huomattavasti alempi kuin Suomessa. Vaikka maahanmuuttoon liittyvät mahdolliset ongelmat ovat olleet tiedossa, ne on sivuutettu, koska taloudelliset seikat ovat ajaneet niiden edelle. (Nykytilanne tosin osoittaa, että haitat saattavat sittenkin ylittää edut, mutta se on toinen kysymys).

Toinen samantyyppinen esimerkki on ns. koronakriisi. Kun pandemia alkoi, Ruotsissa tilastomatemaatikot esittivät skenaarion, jossa annetaan 20 000 ihmisen kuolla koronaan, jotta maa pääsee nopeasti taloudellisesti jaloilleen. Tätä skenaariota lähdettiin noudattamaan. Toisin sanoen Ruotsin valtion tekemisiä ohjaa ensisijassa raha, ja rahasta on viime kädessä kysymys myös silloin, kun Ruotsi tottelee USA:n sanelua voidakseen jatkaa erittäin tuottavaa asetuotantoyhteistyötä.

Nyt tullaan kysymykseen, kuka räjäytti North Stream -kaasuputken.

Vain vajaa kuukausi ennen räjäytystä pidettiin NATO:n suuret Baltorps-22 sotaharjoitukset alueella, jolla räjähdykset tapahtuivat. Ruotsin laivasto osallistui sotaharjoituksiin, ja niiden yhteydessä mm. yhdysvaltalainen lentotukialus USS Kearsarge vieraili Tukholmassa. Näistä kertoo mm. Lars Bern SwebbTV:n uutislähetyksessä 30.9.2022 kohdassa 06:00:

https://swebbtv.se/w/jYDYmVk69VF4w516VBAPZh?fbclid=IwAR3GnpD45jZ6bWtD8lpjgpbSWwIjQNsx3Jk1szn-01SUn9KdFMBEmr1_m_s

USS Kearsargen vierailusta kertoo mm. tämä artikkeli (ruotsiksi): https://www.svt.se/nyheter/inrikes/har-lamnar-jattefartyget-uss-kearsarge-stockholm

Räjähdykset tapahtuivat Ruotsin aluevesillä. Myöhemmin Ruotsi on ilmoittanut, että se ei salli Venäjän tulla tutkimaan räjähdyspaikkaa.

Millä perusteella Ruotsi olisi tänä päivänä vähemmän riippuvainen aseteollisuusyhteistyöstä USA:n kanssa kuin 80-luvulla? Millä perusteella taloudelliset kysymykset olisivat vähemmän tärkeitä Ruotsille nyt kuin 80-luvulla? Ei tietenkään millään. Kaikki edellämainittu yhteenlaskien ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että todennäköisesti North Stream- kaasuputken on räjäyttänyt Ruotsi Yhdysvaltain painostuksesta, tai yhteistyösuhteisiin vedoten.

Miksi kukaan ei ole nostanut julkisuuteen sitä mahdollisuutta, että räjäytyksen takana tai siihen osallisena saattaisi olla Ruotsi, vaikka kaikki yksityiskohdat mitä ilmeisimmin tukevat sitä oletusta? Vastaus löytyy kirjoituksen ensimmäisestä kappaleesta. 

 

lauantai, 28. tammikuu 2023

Maahanmuuttajien ohituskaista ja miten se toimii

Hesari otsikoi 27.1: Joka viides S2-oppilas osaa suomea niin hyvin, että pärjäisi tavallisessa opetuksessa (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009345016.html)

Mistä tässä on kyse? Siitä, että maahanmuuttajaperheet saavat itse valita, mikä kieli lapselle merkitään äidinkieleksi väestötietoihin. Perhe on saattanut asunut Suomessa vuosia, lapsi on syntynyt Suomessa ja käynyt suomalaisen päiväkodin. Lapsen suomen kielen taito on tällöin usein aivan äidinkielen tasoinen. Mutta hänelle merkitään äidinkieleksi sen sijaan kotikieli, koska hänelle on siitä koulussa hyötyä. S2-oppiaineen (suomi toisena kielenä) vaatimukset ovat tietenkin alhaisemmat kuin suomi äidinkielenä -oppiaineen (eli "äidinkieli"-niminen oppiaine), ja siitä saa luonnollisesti paremman arvosanan. Kun lapsi on siirtymässä yläasteelta lukioon tai lukiosta jatko-opintoihin, S2-aineen numero rinnastetaan äidinkielen numeroon. Näin maahanmuuttajalapset menevät suomalaislasten ohi jatko-opiskelupaikkoja jaettaessa. Maahanmuuttajia jopa kannustetaan kouluissa siihen, että he eivät vaihtaisi lapsen äidinkieltä suomeen (olen muuten työskennellyt S2-opettajana koulussa, joten tiedän asiasta jotain). 

Toinen esimerkki: YLE uutisoi 4.1.2023, että "Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla on kohonnut riski autismikirjon häiriöinin " (https://yle.fi/a/74-20011473). Ruotsissa tehtiin samasta asiasta selvitys sen jälkeen, kun sielläkin oli todettu enemmän autismia maahanmuuttajalapsilla kuin kantaväestön lapsilla. Eron syyksi paljastui se, että maahanmuuttajien keskuudessa oli yleisempää käskeä lasta teeskentelemään autistista. Tämä on kohtalaisen helppoa, koska autismiksi tulkitaan jopa ns. valikoiva puhumattomuus, jolloin lapsi saattaa muuten puhua normaalisti, mutta ei puhu opettajille mitään. Suomessa on olemassa lapsen vammaistuki, jota myönnetään, jos lapsesta aiheutuu vanhemmille keskimääräistä enemmän vaivaa. Lapsen ei siis tarvitse olla fyysisesti vammainen, vaan esim. ADHD tai autismi kelpaa perusteeksi. Veikkaan, että jos Suomessa vaivauduttaisiin selvittämään asiaa, myös täkäläisten kukkahattusossujen olisi pakko herätä todellisuuteen. 

Näissä molemmissa tapauksissa on kyse siitä, että järjestelmäämme käytetään hyväksi sillä tavalla, että suomalaiet tulevat syrjityiksi omassa maassaan. Lisäksi on kyse siitä, että Suomen sossut ja vihervassarit kuvittelevat yhä edelleen elävänsä siinä entisessä lintukodossa, jota valitettavasti ei ole pitkään aikaan enää ollut olemassa, ja säätävät lakeja, jotka mahdollistavat tämäntyyppisen hyväksikäytön. Vastaavanlaisia esimerkkejä löytyisi varmasti pilvin pimein. Nyt pitäisi herätä todellisuuteen ja alkaa toimia suomalaisten edun mukaisesti. 

 

maanantai, 17. lokakuu 2022

STOP seksuaaliterrorismille

STOP seksuaaliterrorismille

Käsitteet sukupuolen moninaisuus ja sukupuolineutraalius limittäytyvät toisiinsa sekavana vyyhtenä julkisessa keskustelussa. Humanistinen epätieteenhaara sukupuolentutkimus vyöryttää tietoisuuteen yhä hämmentävämpiä ja käsittämättömämpiä väitteitä sukupuolen olemuksesta, esim. että myös fyysinen sukupuoli olisi täysin sosiaalinen konstruktio. Sukupuolineutraalius liittyy ajatukseen sukupuolen moninaisuudesta muun muassa siten, että kahteen sukupuoleen (tyttö ja poika) ei saisi viitata, koska se loukkaa kaikkien muiden sukupuolten itsemäärittelyoikeutta. Nämä asiat liittyvät myös saumattomasti ajankohtaiseen teemaan ns. translapsista. Transaktivistit vaativat mm, että ”translapsien” hormonihoidot sukupuolen vaihtamista varten tulisi voida aloittaa jo lapsen ollessa alaikäinen. (Facebook-keskusteluissa niitä vanhempia, jotka eivät sallisi lastensa hormonihoitoja, nimitetään ”vääriksi vanhemmiksi”). Toinen transaktivistien ideologisesta leiristä lähtenyt vaatimus on oikeus muuttaa virallinen sukupuolensa omalla ilmoituksella. 

Transaktivistien ja muunsukupuolisuusaktivistien puheista on vaikea ottaa tolkkua siksi, että ne ovat paitsi verhottuja pseudotieteellisyyden kaapuun, myös usein epäloogisia ja toistensa kanssa ristiriitaisia. Esim. kouluissa ei saisi puhua tytöstä ja pojasta ja kielestä olisi karsittava kaikki sukupuoleen viittaavat sanat, mutta samanaikaisesti kasvaa niiden henkilöiden määrä, jotka haluavat muuttaa sukupuolensa nimenomaan naiseksi tai mieheksi, ei miksikään niistä noin 32 muusta sukupuolesta (tai sukupuolettomuudesta) joita siinä välissä kuulemma on.

Sukupuolentutkimuksen piirissä ihmiset on jaettu kahteen kategoriaan, cis- ja queer-ihmisiin. Cis-ihmisillä tarkoitetaan ns. heteronormatiivisia ihmisiä. Queer-ihmiset taas on määritelty negaation kautta, eli kaikki jotka eivät ole cis, ovat queer. Esim. Åbo Akademin tohtoriopiskelija Alexis Rancken on esittänyt, että yksi perustavaa laatua oleva ero cis- ja queer-ihmisten välillä on se, että cis-ihmisten sukupuoli on syntymästä lähtien ”oikea” ja se pysyy samana koko elämän, kun taas queer-ihmisten kokemus omasta sukupuolesta voi muuttua useaan kertaan elämän aikana. Näin ollen on selvää, että oikeus vaihtaa sukupuoli omalla ilmoituksella johtaa helposti ns. sukupuolishoppailuun, etenkin jos se sallitaan myös alaikäisille. Eräällä opettajaystävälläni on queer-oppilas, joka päättää päivän sukupuolen joka aamu herätessään.  Opettajan tulee sopeutua tähän mm. muistamalla puhutella häntä oikein (oikea puhutteluhan on yksi gender-ideologian kulmakivistä). On erittäin vaikeaa nähdä mitä hyötyä yhteiskunnalle, tai edes yksilölle, olisi tällaisen lain hyväksymisestä.

Yhteiskunnan kannalta ehkä ongelmallisinta sukupuolineutraalisuus- ja moninaisuusideologiassa on se, että päinvastoin kuin kuvitellaan, se johtaa sukupuolten sosiaalisen liikkumavaran kaventumiseen ja sitä kautta sukupuolten välisen tasa-arvon kaventumiseen. Jos mies ja nainen nähdään vain ääripäinä jatkumossa, jonka keskellä on laaja ”muunsukupuolisuuden” alue, se johtaa hyvin kapeisiin ja stereotyyppisiin käsityksiin nais- ja miessukupuolesta. Hyvä esimerkki tästä on Iltalehden uutinen brittiläisestä 7-vuotiaasta ”translapsesta” Autumnista. Uutisen mukaan ”Anthony-nimisenä syntynyt Autumn elää nyt täysillä pikkutytön elämää….Autumn käyttää tyttöjen vaatteita, hiuslisäkettä ja meikkiä”. Videolla Autumn keikistelee hameessa ja tuhrii meikkiä naamaansa. Voisiko ”tyttöä” enää stereotyyppisemmin kuvata? Jos tällaiset stereotyyppiset nais- ja mieskäsitykset vakiintuvat, ei ole mikään ihme, jos suuri osa nuorista ei koe kumpaakaan roolia omakseen.

Tasa-arvo toteutuu vain siten, että ”tytöstä” ja ”pojasta”puhutaan, ja puhutaan nimenomaan siinä tarkoituksessa, että fyysiseen sukupuoleen liittyvän sosiaalisen sukupuolen liikkumavaraa pyritään laajentamaan. Annetaan koulussa mahdollisimman paljon esimerkkejä siitä, miten erityyppisissä rooleissa sekä mies että nainen voivat olla. Uskon, että kun sukupuolten liikkumavara on mahdollisimman laaja, muodostuu entistä harvinaisemmaksi myös kokemus siitä, että syntymässä saatu fyysinen sukupuoli ei tunnu omalta.

Toinen suuri ja vaarallinen ongelma on sukupuolineutraalius  ja -moninaisuusideologian hivuttaminen kouluihin ja pakkosyöttäminen lapsille. Mitä enemmän oppilailta kouluissa tivataan heidän tuntemustaan omasta sukupuolestaan (tyttö, poika vai muu), sitä enemmän löytyy lapsia, jotka ehkä kokevat olevansa ”muu” – varsinkin jos se on vähääkään trendikästä. Helsingin kouluissa on toteutettu tällainen kysely, jossa edellä mainittu kysymys on esitetty jopa 10-vuotiaille koululaisille, eikä kysymyksiä ole etukäteen edes näytetty vanhemmille. Seurauksena onkin ollut raju kasvu lähetteissä psykologisiin tutkimuksiin transsukupuolisuuden perusteella.

Jotta tällaiset transaktivistien ja muunsukupuolisuusaktivistien (ja Vihreitten) vaatimukset voisivat mennä läpi, niitä ajavien on tietysti vakuuteltava, että transsukupuolisuus tai muunsukupuolisuus on synnynnäinen, biologinen ominaisuus. Tämä on tietenkin hyvin kyseenalaista etenkin siinä valossa, että ”queer-ihmisten sukupuoli voi vaihtua useaan kertaan elämän aikana”. Lisäksi vedotaan ahkerasti trans- ja muunsukupuolisten kohonneeseen itsemurhariskiin omien tavoitteiden läpiviemiseksi. Varmaankin on totta, että trans- ja muunsukupuolisten itsemurhariski on suurempi kuin muun väestön, onhan todettu, että useimmilla transseksuaalisuuden perusteella tutkimuksiin lähetetyillä nuorilla on vakavia psyykkisiä ongelmia. Mutta kun ymmärretään ilmiön kulttuurisidonnainen luonne, ymmärretään myös se, että mitä enemmän asiaa rummutetaan kouluissa, sitä enemmän itsemurhakandidaatteja ilmaantuu. Sen takia kouluissa on välittömästi tehtävä täyskäännös ja otettava terveystiedon opetuksen perustaksi terve kasvu naiseksi ja mieheksi.

Seksuaalivähemmistöjen vaatimuksia on aina leimannut ja leimaa edelleen täydellinen välinpitämättömyys enemmistön tarpeista. Enemmistö nähdään ainoastaan hirviönä, jonka tavoite on tukahduttaa vähemmistöt. Niinpä vähemmistöjen – olkoon se miten häviävän pieni tahansa – vaatimuksilla ei ole mitään kohtuutta. Kun julkisia vessoja alettiin trendikkäästi muuttaa sukupuolineutraaleiksi, saattoi mediasta lukea sentyyppisiä mielipiteitä, kuin ”nyt muunsukupuolisetkin voivat turvallisti käydä vessassa”. Ketään ei tunnu kiinnostavan ne sadat ja tuhannet ”tavalliset” heteronuoret, jotka sen jälkeen EIVÄT enää voi turvallisesti käydä vessassa. Tuntuu siltä, että vain vähemmistön ahdistus on tärkeää, enemmistön ahdistuksellä ei sen sijaan ole mitään väliä. Samaten itsemäärittelyoikeus näyttää koskevan ainoastaan vähemmistöjä – enemmistön voi huoletta niputtaa yhteen kategoriaan (cis) kysymättä yhdeltäkään enemmistön edustajalta mielipidettä. Tätä asennetta ja kehitystä kutsun SEKSUAALITERRORISMIKSI ja sille on nyt tultava loppu! Tiedostavien äänestäjien on ymmärrettävä, että äänen antaminen Vihreille tarkoittaa äänen antamista seksuaaliterrorismille.

Ja minua tulee puhutella ”Hänen kuninkaallinen korkeutensa”.

  • Henkilötiedot

    Olen Niina Tammi, diplomi-insinööri ja filosofian maisteri, kielenkääntäjä ja toisinajattelija.