lauantai, 22. helmikuu 2020

Milloin syttyy ensimmäinen kristittyjen rovio?

Muistan miten vuonna 1911 syntynyt isoäitini kerran sanoi toivovansa, että isäni sukupolvi säästyisi sodalta. Ja muistan itse vähän kummastelleeni tuota; eihän sotaa enää voisi syttyä, sodat kuuluvat historiaan. Usko tämän ihmiskunnan vaiheen korkeampaan henkisyyteen ja moraaliin on kannatellut minua yli 50 vuotta. Mutta nyt se on koetuksella. Nyt tajuan, että historia toistaa itseään, että mitään henkistymistä ei ole tapahtunut. 

Ihmisenä olemiseen kuuluu toivo. Uskomme koko ajan, että asiat muuttuvat parempaan suuntaan, että mitään perustavaa laatua olevaa pahaa ei voi tapahtua. Uskomme siihen, että vaikka joudumme toisinaan jyrkästikin puolustamaan omaa kantaamme, perustavaa laatua olevat oikeudet säilyvät. Näin uskoivat varmaan juutalaiset 30-luvun Saksassa, näin uskoivat maanomistajat 1920-luvulla Neuvostoliitossa. Näin uskoivat 60-luvulla tutkijat suomalaisissa yliopistoissa. Näin uskoivat 1600-luvulla naiset, jotka olivat oppineet valmistamaan luonnon yrteistä rohtoja ja paransivat muita. Esimerkkejä historiasta voisi kaivaa vaikka kuinka paljon.

Mutta toisin kävi. Järkyttyneet juutalaiset joutuivat lopulta nousemaan keskitysleirille vieviin juniin, maanomistajat häädettiin tiloiltaan ja useimmat tapettiin. Parantajanaiset poltettiin noitina roviolla. Ne suomalaiset tutkijat, jotka eivät suostuneet sopeutumaan dogmiksi muodostuneeseen kommunistiseen ideologiaan, joutuivat hyljeksityiksi ja sorretuiksi omissa yliopistoissaan, heitä ei valittu virkoihin eivätkä he saaneet rahoitusta omiin tutkimushankkeisiinsa. Jotkut pakenivat ulkomaisiin yliopistoihin, mistä osa sitten palasi, kun järki oli voittanut Suomessa. Esimerkkinä tällaisesta tutkijasta on Tauno Tiusanen. 

Ihmisen usko siihen, että asiat menevät hyvin, ja että mitään perustavanlaatuista pahaa ei voi tapahtua, selittää myös sen, miksi ihmiset edellämainituissa tilanteissa eivät paenneet. Miksi varakkaat juutalaiset eivät yksinkertaisesti paenneet maasta kun he näkivät mitä oli tekeillä? Miksi Neuvostoliiton maanomistajat eivät myyneet omaisuuttaan ja paenneet kun se vielä oli mahdollista (monet taiteilijathan tekivät niin)? Koska kukaan ei tuntenut massojen psykologiaa eikä tajunnut mihin kaikkeen ihminen kykenee kun hän korvaa henkilökohtaisen moraalin joukkomoraalilla. 

Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta kaikkien edellä mainittujen ryhmien kanssa. Suomessa eliitti on kaapannut vallan ja vie kansaa suuntaan, jota kukaan täysijärkinen ei koskaan olisi voinut kuvitella. Perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet - sanan- ja uskonnonvapaus - ovat uhattuina. Vallassa olevat mässäilevät holtittomasti valtion rahoilla tuoden väistämättä mieleen Romanian sosialistisen tasavallan presidentin Ceaușescun ja hänen vaimonsa tuhansine kenkäpareineen.

Aivan kuten Neuvostoliitossa tai 30-luvun Saksassa kukoistaa Suomessa ilmiantokulttuuri ja yhteiskunta kannustaa siihen. Tämä pätee sekä ns. vihapuheen osalta somessa, että mm. lastensuojelussa. Kielen manipulaatio on saanut pöyristyttävät mittasuhteet. Pieni piiri määrittelee, mitä sanoja saa käyttää ja organisoitu joukko (silakat) kontrolloi oikean kielen toteutumista somessa sekä tekee vaadittavat ilmiannot. Yhtäläisyys Neuvostoliittoon on ilmeinen. Väärästä kielenkäytöstä ja ajattelusta tuomitaan menettämään elinkeino. Toistaiseksi näin, mutta sopii kysyä, milloin tämä rangaistus ei oikeassa olijoille enää riitä. 

Jako oikeaan ja väärään ajatteluun kulkee kahden eri ajattelutavan välillä "Kaikki maailman vääryydet ovat Suomen vastuulla" - "Suomi kuuluu suomalaisille". Näihin "vääryyksiin" kuuluu etenkin ilmastonmuutos ja köyhyys, ilmenipä se sitten vaikkapa huonoina vankilaoloina Suomeen verrattuna. Kun jokin tällainen vääryys tapahtuu maailmalla, on sen korjaaminen Suomen sisäministerin prioriteetti numero 1 huolimatta siitä mitä sisäministerin toimenkuvasta on määrätty. Itsestään selvää on se, että Suomi pyrkii minimoimaan näitä vääryyksiä pitämällä ovet selkoisen selällään kaikille halukkaille. Kaikki täysjärkiset tajuavat miten järjetöntä tämä on ja mihin se johtaa, mutta aivan kuten  Ceaușescua Romaniassa, ei se haittaa myöskään Suomen fanaattista eliittiä. 

Yleisradio on taas samassa jamassa kuin 60-luvulla. Se yhdessä muiden, yhä keskittyneempien valtamedioiden kanssa, suodattaa uutistarjonnasta kaiken poliittiselle hegemonialle vastakkaisen informaation ja pitää näin yllä valheellista kuvaa todellisuudesta. Valtamediat vaikenevat maahanmuuttajien tekemistä rikoksista tai kuittaavat ne ymmärtämällä rikollista ja syyllistämällä uhrin. Vastaavasti ne yllyttävät kansaa raivoon mässäilemällä jonkun kantaväestöön kuuluvan tekemillä rikoksilla. Esim. Ruotsissa tapahtuneisiin kantaväestöön kohdistuviin lapsiryöstöihin on reagoitu toteamalla tekijästä että  "Hän tunsi toivottomuutta". Vastaavanlaista ymmärrystä on turha odottaa silloin, jos tekijänä on kantaväestöön kuuluva, esim. Saksan Hanaun tapauksessa. Kukaan virallisessa Suomessa ei hiljentynyt muistelemaan nuorta tyttöä, jolta kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut maahanmuuttaja leikkasi pään irti. Epäilemättä leikkaaja tunsi suurta toivottomuutta.

Propaganda kuuluu kaikkien totalitaaristen valtioiden perustyökalupakkiin. Ylen ideologiseen propagandaan kuuluu tietysti hienovarainen mielipiteenmuokkaus seksuaalivähemmistöille myönteiseksi. Useimpiin sen viihde- ja jopa asiaohjelmiin on ujutettu tätä propagandaa, ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat esitetään niissä poikkeuksetta alykkäämpinä, syvällisempinä ja moraalisesti ylempinä kuin heteroseksuaaliset ihmiset (katso esim. Elämän tarkoitus tai Kamarinäytelmä). 

Helsingin sanomat vajosi niin alas, että se julkaisi Tommi Niemisen avoimen kirjeen "Kuinka paljon pidemmälle väkivallan ihannoinnissa osa teistä aikoo mennä?" (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006408095.html), jossa "osa teistä" tarkoitti Perussuomalaisten kansanedustajia. Vastaavanlaisen, yhteiskunnallista vastakkainasettelua lietsovan kokoelman muiden kuin Perussuomalaisten somessa esittämistä lausunnoista saisi helposti kokoon, mutta sellaista HS tuskin julkaisisi. 

Yliopistoista voi sanoa, että ne ovat täysin samassa tilanteessa kuin 60-luvulla. Tästä voi lukea enemmän vaikkapa tutkija Jukka Hankamäen blogista. 

Sivistyneeseen demokratiaan kuuluu se, ettei vähemmistöjen oikeuksia jyrätä enemmistön toimesta. Vastaava periaate löytyy myös yritystoiminnasta, jossa vähemmistöomistajillekin kuuluu tiettyjä oikeuksia. Tämä periaate ei nykyajan oikeassa olijoille riitä. Oikeaan ajatteluun kuuluu vähemmistöjen, sekä kulttuuristen että seksuaalivähemmistöjen, oikeuksien ja tarpeiden nostaminen enemmistön yläpuolelle. Kielestä vaaditaan poistettavaksi kaikki sukupuolittuneet sanat sillä perusteella, että pieni joukko ihmisiä ei tunnista itsessään normaalia binääristä sukupuolijaottelua. Lainsäädännöstä vaaditaan poistettavaksi sellaisia sanoja kuin "äiti", koska tämä vaikeuttaisi sosiaalietuuksien oikeaa kohdentamista niissä tapauksissa, joissa lesbopari on biologiaa uhmaten päättänyt kutsua toinen toistaan äidiksi. Ja kouluun ei saa tuoda pähkinöitä sillä perusteella että joku voi olla niille allerginen. Enemmistön täytyy siis nykyideologian mukaisesti aina taipua elämään vähemmistöjen tarpeiden mukaan. (Alkoholin nauttiminen kiellettäisiin enemmistöltä ilman muuta, ellei se sattuisi maistumaan myös oikeassa olijoille, etenkin kulttuuriministerille.) Samasta ilmiöstä on kysymys myös vallalle päässeessä jonon ohi -politiikassa, jossa kantaväestö eli enemmistö on säännönmukaisesti se, joka jonossa ohitetaan, oli sitten kysymys asuntojonosta tai yliopistojen sisäänpäästystä.  

Käänteisesti kaikki enemmistöjen oikeuksien ilmaisut kielletään rasistisina. Saamelaiskansan saa virallisesti määritellä perimään vedoten, mutta jos esimerkiksi opetusministeriön tukea nauttiva yhdistys määrittelee suomalaiset vastaavalla tavalla, siltä viedään määrärahat. On muuten mielenkiintoista, että Ruotsissa suomalaisia sen sijaan saa markkinoida kansana, jopa perimään vedoten, koska siellähän suomalaiset ovat vähemmistö! ("Sverigefinne är den som har finska rötter men bor i Sverige", https://www.minoritet.se/jord-och-bergsbruk-lockade-till-invandring )

Hyvisten ajatusmaailmaan kuuluu kiinteästi se, että islam on hyvä ja kristinusko on paha. Kristinuskon pahuus johtuu etupäässä siitä, että se nostaa naisen ja miehen suhteen muiden suhteiden yläpuolelle. Päivi Räsäsen poliisitutkinta on jo saanut maailmanlaajuisesti huomiota. Niin pitkälle on siis menty, että perustuslakiin kirjattu uskonnonvapaus on kyseenalaistettu Suomessa (vertaa Neuvostoliitto!). Mutta tämä koskee vain kristinuskoa. Että islam tunnetusti suhtautuu seksuaalivähemmistöihin paljon torjuvammin kuin kristinusko, ei tunnu hyviksiä haittaavan. Kertooko se heidän logiikantajustaan, vai sittenkin kenties heidän alitajuisesta käsityksestään islaminuskoisten alhaisemmasta syyntakeellisuudesta? 

Omassa mielenmaisemassani Suomi oli lähes täydellinen maa asua monen vuosikymmenen ajan. Nyt sen sijaan mielen täyttää syvä suru ja epäusko. Miten tällaista voi tapahtua? Nyt vasta ymmärrän, miten sellaisia asioita kuin juutalaisten joukkomurha tai yksityismaanomistuksen kollektivisointi, noitavainot tai Suomen sisällissota on voinut tapahtua. Vaikka kukaan ei voinut uskoa. Ja tämä kaikki saa minut ajattelemeen, että Suomesta kannattaisi ehkä nyt lähteä. 

sunnuntai, 9. helmikuu 2020

Suomi kamppailee harmaata taloutta vastaan Venäjän opein

Olin Venäjällä, Pietarissa töissä 2000-luvun taitteessa. Tuli perehdyttyä mm. Venäjän kamppailuun harmaata taloutta vastaan. 90-luvullahan kioskikauppa kukoisti  ja se oli suurimmaksi osaksi harmaan talouden piirissä. Tehtiin uudistuksia, mm. kassakone tuli pakolliseksi kioskeissa. Nykyäänhän näitä kioskeja ei ole enää ollenkaan, mutta tuohon aikaan hyvin iso osa kaikesta päivittäistavarakaupasta tapahtui niitten kautta. 

Kamppailu harmaata taloutta vastaan Venäjällä aiheutti sen, että käteisen rahan liikkeitä pyrittiin kontrolloimaan tarkemmin myös yrityksissä. Jos yritys halusi ottaa käteistä rahaa maksuksi, firman kassanhoitajan oli täytettävä lukuisa määrä erilaisia lippuja ja lappuja osoittaakseen käteiskaupan laillisuuden. Tämä johti tietysti siihen, että käteiskauppaa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan välttämään, ja jos sitä kuitenkin piti harjoittaa, kiusaus maksun ottamiseen pimeästi oli erittäin suuri yksinkertaisesti siitä syystä, että maksun ottaminen virallisesti olisii vaatinut niin suuren työpanoksen. 

Toinen kiinnostava ilmiö tuon ajan Venäjällä oli ns. sijaishenkilöiden käyttö yritysten omistajina. Yritystä perustettaessahan perustajaksi on ilmoitettava fyysinen henkilö. Sellaisissa tapauksissa, joissa yrityksen oli tarkoitus toimia jollain tavalla lain vastaisesti, oli maan tapa hankkia perustajaksi sijaishenkilö, yleensä joku onneton alkoholisti, joka paria votkapulloa vastaan suostui laittamaan nimensä yrityksen perustamispapereihin. Kun yritys sitten aikansa markkinoilla toimittuaan ja suoritettuaan erinäköisiä rikollisia operaatioita jäi tästä kiinni, sen oikeat omistajat ja rahoittajat katosivat kuin tuhka tuuleen ja kupruista jäi vastaamaan vain tämä varaton sijaishenkilö, jolla ei ollut mitään menetettävää. 

Nyt näyttää erehdyttävästi siltä, että Suomi on kopioinut 90-luvun Venäjältä keinoja taistella harmaata taloutta vastaan. Ensimmäinen keino oli palkkatietorekisterin perustaminen. Tämä byrokratian taidonnäyte ensinnäkin on järjettömän sekava ja vaikeakäyttöinen. Sen käyttöönotto lisäsi merkittävästi yrityksille pakollista byrokratiaa ja kustannuksia, sillä työntekijöiden tietojen vienti sinne vaatii erittäin paljon työaikaa. Mutta lisäksi voidaan kysyä, mikä järki koko systeemissä on. Jos jokin yritys haluaa keplotella palkanmaksulla, esim. maksaa orjapalkkaa, luonnollinen seuraus on että järjestelmän käyttöönoton myötä kyseinen yritys maksaa palkat kokonaan pimeästi. Eli järjestelmä rokottaa rehellisesti toimivia yrityksiä ja heikentää niiden toimintaedellytyksiä lisäämällä niiden byrokratiaa ja sen myötä kustannuksia. Sen sijaan epärehellisesti toimiviin yrityksiin tällaisilla keinoilla ei ole mitään vaikutusta, ne jatkavat epärehellistä toimintaansa kuten ennenkin.

Toinen byrokratian kukkanen on uusi velvoite ilmoittaa yrityksen edunsaajat kaupparekisteriin.  Ilmoitus on tehtävä 1.7.2020 mennessä. Lehtitietojen mukaan ilmoittamatta jättämisestä ei seuraa sanktiota.  Eli tässä on ilmeisesti tarkoitus saada aikaan jonkinlainen yritysten omistajarekisteri. Tulos on tietysti taas vanha tuttu: rehelliset yrittäjät ilmoittavat kiltisti omistajatietonsa rekisteriin (mikä sentään onneksi on helppoa, mm. itse olen sen jo tehnyt), sen sijaan epärehelliset eivät ilmoita. Ja jos taustalla on jotain hämäraperäistä liiketoimintaa, löydetään varmaan venäläiseen tyyliin sijaishenkilöt. 

No, molemmat byrokratian kukkaset ovat ilmeisesti tulosta EU-sääntöjen noudattamisesta Suomessa. Mikä puolestaan kertoo sen, että EU käy sotaa itse pystyttämiään tuulimyllyjä vastaan. 

 

sunnuntai, 26. tammikuu 2020

Kielikylpyluokat - sitä parempaa rasismia?

Segregaatio on ilmiö, jonka seurauksena yhteiskunnan eri alueet eriytyvät ihmisryhmien etnisen taustan mukaan. Maahanmuuttajia kasaantuu tietyille asuinalueille ja toisaalta on tiettyjä alueita, joilla asuu pääsääntöisesti kantaväestöä. Segregaatio ei liity pelkästään asuinpaikkaan, vaan myös tietyt ammatit segregoituvat. Ja erityisesti koulut. Segregaatiota tapahtuu kaikissa maissa, joissa on paljon maahanmuuttajia, tai ylipäätään etnisiä vähemmistöjä, joiden yhteiskunnallinen status - ja samalla elintaso - poikkeaa kantaväestöstä tai toisistaan. Ei tarvitse mennä sen pitemmälle kuin Itä-Helsinkiin todetakseen tämän. 

Segregaatiota pidetään yleisesti ongelmallisena. Esimerkiksi Ruotsissa siitä puhutaan paljon. Nyt esitetään, että maahanmuuttajilta evättäisiin sosiaalituet jos he muuttavat tietyille, jo ennestään maahanmuuttajien kansoittamille alueille. Ehdotus on tietysti aivan typerä ja kertoo siitä, miten vähän segregaatiosta ymmärretään. 

On kiinnostavaa miettiä miten segregaatio käytännössä tapahtuu. Pitkälti sitä sanelee raha. Maahanmuuttajat asutetaan tietysti niille alueille, joissa on tarjolla vuokra-asuntoja, ja kaikki kantaväestöön kuuluvat, joilla suinkin on siihen mahdollisuus, muuttavat näiltä alueilta pois. Yksityiset vuokranantajat valikoivat vuokralaisensa ja siten "paremmilla alueilla"  myös vuokralaiset kuuluvat usein kantaväestöön. Mutta on olemassa myös hienovaraisempia segregaation muotoja. Yksi näistä on kouluvalinta. 

Suomessa (ja Ruotsissa) lapselle osoitetaan koulupaikka lähikoulusta. Mutta sen jälkeen, kun koulut saivat päättää erilaisista painotuksista, on tullut yhä tavallisemmaksi, että lasta ei laiteta lähikouluun, vaan sellaiseen kauempana sijaitsevaan kouluun, josta löytyy lapselle sopiva erikoistumisalue. Tästä aiheutuva pitempi koulumatka on vanhempien maksettava itse. Tässä kohtaa tapahtuu merkittävää segregoitumista, koska maahanmuuttajaperheet ovat keskimäärin pienituloisia eikä monilla ole varaa maksaa lapsen koulumatkoista. 

Mutta on vieläkin hienovaraisempia  ja hienostuneempia segregoitumisen muotoja. Kun selasin työvoimahallinnon mol-työpaikkahakua, kiinnitin huomiota siihen, että avoinna oli hämmästyttävän paljon ruotsin kielikylpyluokan opettajan paikkoja sekä peruskoulussa että varhaiskasvatuksessa. Mitä, onko ruotsin kielen suosio nyt yhtäkkiä räjähtänyt käsiin? Vai olisiko sittenkin kyseessä uusi, hienovarainen segregoitumisen muoto? 

Ei ole varmaan kenellekään uusi asia, että luokissa, joissa on paljon eri kieliryhmiä ja kansallisuuksia edustavia lapsia, oppimista ei tapahdu samalla tavalla kuin heterogeenisissä luokissa. Ei ole siis mikään ihme, jos vanhemmat pyrkivät tekemään kaikkensa jotta lapsi ei joutuisi tällaiselle luokalle. Ruotsin kielikylpyluokka tarjoaa tähän erinomaisen keinon: Onhan lähes 100% varmaa, että siellä ei ole yhtään maahanmuuttajaa. 

Kun Perussuomalaiset esittävät faktoja maahanmuuton aiheuttamista ongelmista yhteiskunnallemme ja haluavat minimoida ne, sanotaan että se on rasismia. Onko tämä nyt sitten sitä parempaa rasismia? Vai olisiko niin, että molemmissa tapauksissa on kysymys vain käytännöllisestä realismista? Siitä, että jokainen haluaa turvata itselleen ja läheisilleen mahdollisimman hyvät elämän edellytykset. Jos minulla olisi kouluikäisiä lapsia, harkitsisin itsekin heidän laittamistaan kielikylpyluokalle, vaikka en ole kielikylpy- tai monikielisyysideologian kannattaja. 

Muuten, olisi kiva nähdä listaus siitä, missä esim. vihreitten ja vasemmistoliiton kansanedustajat asuvat. Asuvatko Kontulassa, vai kenties niillä "paremmilla alueille"? Missä kouluissa ja millaisilla luokilla heidän lapsensa käyvät? Eliitille on tyypillistä, että he poimivat rusinat pullasta ja jättävät päätöstensä katastrofaaliset seuraukset tavallisen kansan kärsittäväksi.

PS. Ruotsinkieliset ovat varmaan ihmeissään siitä, että tukea ruotsin kielen asemalle tulee näinkin yllättävältä taholta. Ja taputtavat karvaisia käsiään.

tiistai, 24. joulukuu 2019

Onko Ruotsi Suomelle aikapommi?

Pitkään jaksettiin toistella Ruotsin menestyksellistä maahanmuutto- ja integraatiopolitiikkaa. Vielä kesäkuussa 2019 yle uutisoi: "5 syytä, miksi Ruotsi pesee Suomen maahanmuuttajien työllistämisessä" ( https://yle.fi/uutiset/3-10868526). Mutta tämän vuoden loppupuolella alkoi maasta kantautua hieman toisenlaista tietoa. Ensinnäkin Aftonbladet raportoi, että vuoden 2015 turvapaikanhakijoista vain 10% oli saanut töitä ( https://www.verkkouutiset.fi/ruotsin-vuoden-2015-turvapaikanhakijoista-4574-on-toissa/). Vielä karumpaa tietoa antoi Ruotsin kaupanalan tutkimuslaitoksen joulukuussa julkaisema raportti. Sen mukaan maahanmuuttajien työllistymistä koskevat väitteet ovat huomattavan liioiteltuja. Vain 37% 15 vuotta maassa oleskelleista yltää 2000 euron kuukausipalkkaan, mitä pidetään Ruotsissa minimipalkkatasona. Tässä tutkimuksessa selvisi mm. että sellaisetkin henkilöt tilastoidaan työllisiksi, jotka ovat tehneet töitä vain tunnin viikossa, eli tilastot antavat maahanmuuttajien työllistymisestä paljon todellista positiivisemman kuvan. 

Ruotsissa oli vuonna 2018 lähes kaksi miljoonaa ulkomailla syntynyttä henkilöä. Jos suhteutetaan tämä luku edellä esitettyyn tietoon maahanmuuttajien palkkatasosta, voidaan karkeasti väittää, että tukien varassa eläviä maahanmuuttajia on Ruotsissa jopa miljoona. Tästä porukasta suurin osa on jo saanut Ruotsin kansalaisuuden. 

No entä sitten? Mitä merkitystä tällä on Suomelle? Hyvinkin paljon. Ruotsissa kiinnostus Suomeen yleisesti ja myös maahanmuuttajien parissa kasvaa jatkuvasti. Maahanmuuttajat ovat erittäin hyvin perillä maittemme järjestelmistä ja saatavllla olevista tuista. Esim. Ruotsin albaanit tietävät, että Albanian ajokortti kelpaa Suomessa ja sen voi hakemuksesta vaihtaa Suomen ajokorttiin. Edellytys on, että asuu maassa vähitään puoli vuotta. Ruotsissa sen sijaan Albanian ajokortti ei kelpaa, vaan henkilön on suoritettava autokoulu. Ja sehän on kallista. Sen vuoksi keplotellaan vähäksi aikaa Suomeen "asumaan". (Tämä on muuten ensikäden tietoa). Jos tämä asia on näin hyvin tiedossa, olettaa sopii, että myös muut Suomen lait, etenkin sellaiset, joilla on tekemistä maahanmuuttajien saamien etujen kanssa, tunnetaan hyvin. Ruotsin maahanmuuttajat alkavat olla myös hyvin selvillä siitä, että Suomessa on oikeus hoitaa viranomaisasiat ruotsiksi. 

Kristillisten puoluesihteeri Asmo Maanselkä teki vuonna 2018 vertailevan selvityksen Suomen ja Ruotsin sosiaaliturvasta. ( https://www.uusisuomi.fi/uutiset/puoluesihteeri-selvitti-nain-ankara-ruotsi-on-sosiaaliturvan-saajille-suomessa-lapsiperheelle-500-kk-enemman/2fc4303e-a5f1-3145-b7d2-9409d33c6a4c ). Siitä käy ilmi, että lapsiperhe voi saada Suomessa jopa 500 euroa/kk enemmän kuin Ruotsissa. Tässä vertailtiin kaksilapsisia perheitä. Tämän selvityksen jälkeen Suomi on vielä anteliaasti korottanut neljännestä ja sitä useammasta lapsesta maksettavaa lapsilisää. 

Ruotsissa monet kunnat ovat ajautuneet talousvaikeuksiin. Tämä koskee etenkin sellaisia kuntia, jotka ovat vastaanottaneet paljon maahanmuuttajia. Voi olettaa, että kun nämä kunnat joutuvat sopeuttamaan menojaan, myös maahanmuuttajien saamia tukia joudutaan karsimaan. Mitä tapahtuu, kun tieto Suomen mahdollisuuksista leviää Ruotsissa samanaikaisesti? Pahimmillaan meitä odottaakin lähitulevaisuudessa uusruotsalaisten hyökyaalto. 

Onko tämä uskottavaa? Omasta mielestäni on. Tiedetään, että maahanmuuttajat viihtyvät omissa kulttuuripiireissään, johon monikulttuurisuusideologia vieläpä kannustaa. Jos Suomessa saa paremman elintason, miksi näitä ihmisiä kiinnostaisi se, mitä kieltä ympärillä olevassa yhteiskunnassa puhutaan, kun viranomaisasiat voi hoitaa ruotsiksi ja omassa elinpiirissä puhutaan omaa äidinkieltä ja eletään muutenkin oman kulttuurin ehdoilla?

Mitä voimme tehdä? Nähdäkseni ainoa keino välttää tämän uhkakuvan toteutuminen on erota Schengen-sopimuksesta. Rajavalvonta ei auta, sillä meillä ei ole mitään keinoa estää Ruotsin kansalaisten muuttamista Suomeen, ellei hän sitten ole etsintäkuulutettu rikollinen. Toinen, ehkä realistisempi mahdollisuus on asettaa sosiaalituet ja muut edut sille tasolle, etteivät ne enää toimi puoleensa vetävänä kannustimena muuttaa Suomeen tukien toivossa. Valitettavasti nykyhallitus näyttää tekevän kaikkensa kannustimien lisäämiseksi. 

tiistai, 17. joulukuu 2019

Al-Holin hinta

Mietitäänpä huvin vuoksi, paljonko Al-Hol-farssi on tullut Suomelle maksamaan.

Nykyisen hallituksen keskipalkka on noin 15.000 euroa. Se tekee päivää kohti 750 euroa. Oletetaan, että Al-hol on työllistänyt suomalaisministereitä 40 työpäivän verran (tämä on tietysti aivan hatusta vedetty laskelma, mutta lasken nyt joka tapauksessa). Tämä tekee sivukuluineen ( 30%)  39000 euroa. Lisäksi, kuten tiedämme, myös useat korkeat virkamiehet ovat osallistuneet operaatioon. Arvioidaan, että heidän työmääränsä on ollut 20 työpäivää a´ 500 euroa, yhteensä sivukuluineen noin 13000 euroa. Ylen toimittajat ovat olleet aktiivisia ja jopa vierailleet leirillä. Arvioidaan, että heidän työaikansa ja matkansa ovat tulleet maksamaan yhteensä 6000 euroa. Yksi charterlento maksaa netistä löytyvien (epätarkkojen) arvioiden mukaan 100000 euroa. Tässä vaiheessa ollaan noin 158000 eurossa. Todellisuudessa työaikaa on voinut mennä paljon enemmän, koska operaatiota oli valmisteltu salassa, kenties paljon useamman ihmisen voimin, jo pitkään ennen kuin se vuosi julkisuuteen. 

Toisaalta Suomessa on suuri joukko pienituloisia ihmisiä, joiden bruttopalkka on 25000 euroa vuodessa. Tämä tarkoittaa noin 2100 euron suuruista kuukausipalkkaa. Tällaisesta palkasta maksetaan noin 16% veroa, mikä tarkoittaa 4000 euroa vuodessa. Yksinkertaisella laskutoimituksella selviää, että tarvitaan lähes 40 henkilön yhden kokonaisen vuoden aikana maksamat verot kattamaat hallituksen Al-Hol-heilastelu. Toisaalta voi asian nähdä myös niin, että 40 pienituloista ihmistä on kukin työskennellyt lähes kaksi kuukautta ilmaiseksi (16% vuosittaisista työpäivistä) rahoittaakseen Al-Hol-sekoilun. 

Al-Hol on tyyppiesimerkki hallituksen aktiviteetista, jolla ei ole mitään tekemistä suomalaisten hyvinvoinnin kanssa - paitsi ehkä negatiivisessa mielessä - ja joka siis kaiken kaikkiaan on ollut täydellisen turha, sekopäinen farssi. Siinä ei ole todellisena motiivina ollut sen enempää lasten etu kuin kansainväliset velvoitteet, ainoana moottorina on toiminut Marinin ja kumppanien maaninen kulissien kiillottamisvimma ja humanitäärinen megalomania - ainoa asia, josta he tuntuvat välittävän on se, mitä muut Suomesta ajattelevat. 

Se, että täysin turhaan pelleilyyn kulutetaan viikkotolkulla kovapalkkaisten ministereiden ja virkamiesten työaikaa, on mitä räikein tapa osoittaa, miten vähän arvoa hallitus antaa tavallisen, pienituloisen kansalaisen työpanokselle, tai miten välinpitämättömästi se panee haisemaan yhteistä omaisuutta, joka pitäisi käyttää suomalaisten hyvinvointiin. Voiko hallitus enää selvemmin osoittaa, miten se halveksii tavallista veronmaksajaa? Miten kukaan muu, kuin suhteelllisuudentajunsa täydellisesti menettäneet narsistit voivat toimia tällä tavalla, kun kysymys on yhteisten asioiden (varsinkin raha-asioiden) hoitamisesta? Voiko tavallinen ihminen tehdä tästä muuta kuin yhden johtopäätöksen: sen, että pyrkii kaikin keinoin välttämään verojen maksamista. Ja tietenkin toivoa, että tähän maahan vielä joskus saadaan täysjärkinen hallitus. 

  • Niina Tammi

    Olen DI, filologi, opettaja ja opiskelija. Huolissani ja surullinen maailman menosta.