Hallitus haluaa uudistaa yrittäjien YEL-eläketurvaa. YEL-vakuutus on pakollinen yrittäjille, joiden vuotuinen työtulo on vähintään 8261,71 euroa. Tähän asti käytännössä on ollut niin, että yrittäjä on voinut määritellä työtulonsa itse ja ilmoittaa sen vakuutusyhtiölle. Hallituksen asettama työryhmä¹ on nyt selvittänyt, että moni yrittäjä ilmoittaa vakuutusyhtiölle todellisuutta alemmat työtulot ja on näin ollen ”alivakuuttanut” itsensä. Nyt väitetään, että yrittäjien eläkeuudistuksen tavoite on parantaa yrittäjien eläketurvaa. Tämä on suurimmaksi osaksi valetta. Kerron miksi.

Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää, että yrittäjien YEL-vakuutusmaksuja ei rahastoida samalla tavalla kuin palkansaajien maksuja, vaan kunakin vuonna maksettavat yrittäjäeläkkeet katetaan samana vuonna maksetuilla eläkemaksuilla. Se osuus eläkkeistä, joita yrittäjien maksamat eläkemaksut eivät kata, maksetaan valtion varoista. Hallituksen esityksen perusteluissa sivulla 12 kerrotaan, että valtionosuus yrittäjien eläkkeistä on kasvanut 96,6 miljoonasta eurosta vuonna 2010 peräti 349 euroon vuonna 2020. Kun tiedetään, että samaan aikaan yksinyrittäjien lukumäärä on kasvanut 60 000 uudella yrityksellä vuosituhannen vaihteesta lähtien, ja nämä (yksin)yrittäjät eivät pääsääntöisesti ole vielä ehtineet eläköityä, jotain on oleellisesti vinossa. Väitän, että eläkeuudistuksen perimmäinen tarkoitus selviää näitä lukuja tarkastelemalla; seikka, johon eläkeuudistustyöryhmä ei palaa sanallakaan.

Yrittäjien eläke kertyy samalla periaatteella kuin palkansaajien. Tosiasia on se, että 8261,71 euron suuruisilla vuosituloilla ei kerry edes kansaneläkkeen suuruista eläkettä. Meillä on lisäksi olemassa ns. takuueläke, joka takaa kaikille Suomen kansalaisille vähintään 885,63 euron suuruisen eläkkeen. Takuueläkkeen suuruinen eläke kertyy noin 16 000 – 18 000 euron vuotuisilla tuloilla. Ei olekaan siis sattuma, että lakiehdotuksessa suurin yrittäjän työtulon nosto saa olla 8000 euroa, jolloin vuosittaiseksi kokonaistuloksi tulee 16 261, 71 euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun alimpia työtuloja korotetaan maksimimäärä, kyseessä olevan yrittäjän eläke ei nouse vielä lainkaan.

Hallituksen esityksen takaa voidaan nähdä yritys pienentää yrittäjäeläkkeiden valtionosuutta ja paikata ammottavaa rahoitusvajetta valtion kirstussa, joka on seurausta siitä, että hallitus on täysin holtittomasti jakanyt rahaa oikealle ja vasemmalle. Kun tarkoitus on käydä minimimaksua maksavien yritysten kimppuun heti vuonna 2023, ja kun tuosta 8000 euron yritystulon korotuksesta aiheutuva eläkemaksun korotus on 170 euroa, ja kun Suomessa on arviolta vähintään 50 000 yrittäjää², jotka maksavat alinta YEL-maksua, on valtion kassaan tästä aiheutuva rahasumma noin 102 miljoonaa euroa vuonna 2023.

Ketkä yrittäjistä sitten ovat niitä, jotka maksavat alinta mahdollista YEL-maksua? Nämä yrittäjät voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään.

Ensinnäkin osa yrittäjistä on laskenut paljonko yrittäjäeläke tuottaa eläkettä ja todennut,  että YEL-eläkevakuutus on tehoton tapa järjestää oma eläketurva. Monet yrittäjät ovat tulleet siihen tulokseen, että he saavat paljon paremman eläketurvan sijoittamalla rahat itse. Suomen Yrittäjien vuonna 2022 suorittaman yksinyrittäjäkyselyn² perusteella esim. 48 % vastanneista varautuu eläkeaikaan sijoitustoiminnalla, 33 % säästämällä rahaa ja 24 % vapaehtoisella lisäeläkkeellä.

Toinen ryhmä koostuu yrittäjistä, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa alinta YEL-maksua korkeampaa eläkemaksua. Samaisen yksinyrittäjäkyselyn mukaan kyselyyn vastanneista kokoaikaisista yrittäjistä 15 % ilmoitti kuukausittaisiksi bruttotuloiseen alle 1000 euroa ja peräti 21 % 1000 – 1999 euroa. Toisin sanoen peräti 36 % yksinyrittäjistä ansaitsee alle 2000 euroa kuukaudessa. Kun yksinyrittäjien lukumäärä Suomessa on noin 190 000, tämä tarkoittaa että lähes 70 000 yksinyrittäjää elää alle 2000 euron kuukausittaisilla bruttotuloilla, ja yli 28 000 yksinyrittäjän bruttotulot jäävät alle 1000 euron. Voi jopa väittää, että jälkimmäinen ryhmä elää köyhyysrajan alapuolella.

Miten todennäköistä sitten on, että vakuutusyhtiöt tulevat vaatimaan alimman yrittäjätulon nostamista?  Se on enemmän kuin todennäköistä. Vakuutusyhtiöille annetaan esityksen mukaan useita kriteerejä, joiden perusteella niiden tulee arvioida yrittäjätulo. Keskeisin näistä kriteereistä on saman alan palkansaajan mediaanipalkka. Koska alimmat kuukausipalkat Suomessa ovat 1400 euron tasoa, se tekee vuodessa noin 16 800 euroa, joka sattuu olemaan sama kuin maksimimäärään nostettu alin yrittäjätulo. Toisin sanoen Suomessa ei muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ole sellaista toimialaa, jossa palkansaajan mediaanitulo olisi alle 1400 euroa /kk.

Nyt siis ollaan tilanteessa, jossa kaikkein pienituloisimmat yrittäjät saavat 170 euron kuukausittaisen lisäkustannuksen, mutta heidän eläkkeensä ei nouse lainkaan, koska he tulevat saamaan takuueläkkeen suuruisen eläkkeen, jonka he joka tapauksessa olisivat saaneet. Mutta ei tässä vielä kaikki. Uudistus kurjistaa näitä yrittäjiä vielä toisellakin tavalla. Nimittäin yrittäjän asumistuki on sidottu yritystuloon. Kun yritystulo nousee kaksinkertaiseksi, se vaikuttaa asumistukeen vastaavasti vähentävästi.

Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on tietysti oikein, että yrittäjien maksamat eläkemaksut kattavat yrittäjien eläkkeet. Mutta hallituksen esitys on moraaliton, koska se ei ota huomioon niitä vaikutuksia yrittäjien elämään, jotka aiheutuvat tästä muutoksesta. (Se, ettei käyttäytymisvaikutuksia ole huomioitu on mainittu lakiesityksen perustelussa useaan otteeseen).

Mitä näille yli 28 000 kaikkein pienituloisemmalle yrittäjälle sitten tapahtuu, jos ja kun lakimuutos tulee voimaan? Todennäköisesti osa tulee toteamaan, että heillä ei enää ole edellytyksiä jatkaa yrittämistä. 170 euron lisäkustannus kuukaudessa on suhteellisesti erittäin suuri alle 1000 euroa ansaitsevalle. Toinen puoli näistä yrittäjistä ehkä jatkaa, mutta heidän elintasonsa putoaa entisestään. Näillä yrittäjillä ei tyypillisesti ole mitään mahdollisuuksia siirtää kasvaneita kustannuksia hintoihin, sillä he myyvät usein yksityishenkilöille palveluita, jotka eivät ole ns. elintärkeitä ja joita asiakkaat yksinkertaisesti lakkaavat ostamasta, jos hinta nousee liikaa. Lakimuutostyöryhmän ajatus siitä, että kohonneita maksuja voitaisiin siirtää hintoihin, on linjassa sen kanssa miten todellisuudesta vieraantuneita sekä lakiesitys että sen perustelut kokonaisuudessaan ovat. Työryhmä esittää myös, että lakimuutos tekisi kilpailusta reilumpaa. Työryhmä ei selvästi ymmärrä näiden yrittäjien todellisuutta, mm. sitä, että monella alalla kilpailu on globaalia. Tyypillinen esimerkki on käännöspalvelut jolla toimii paljon pienituloisia yksinyrittäjiä täysin globaaleilla markkinoilla.

Se, ettei tämän lakiesityksen käyttäytymisvaikutuksia eikä muitakaan vaikutuksia yrittäjien elämään lainkaan ole pohdittu esityksen perusteluissa, on anteeksiantamattoman moraalitonta. Se, että jopa 28 000 ennestään erittäin heikossa asemassa olevan ihmisen joukko syöstään tieten tahtoen entistä suurempaan ahdinkoon on käsittämätöntä politiikkaa etenkin, kun sen takana on vasemmistohallitus.

Suomen Yrittäjien mukaan yksinyrittäjien määrä Suomessa on kasvanut peräti 60 000 yrittäjällä vuosituhannen alusta lähtien, samalla kuin ns. työnantajayritysten lukumäärä on pysynyt suunnilleen samana. Mistä tämä johtuu? Suomen propagandaministeriöllä, jota joskus myös Opetusministeriöksi kutsutaan, on aina jokin trendikäs ismi, jonka se haluaa läpileikkausenomaisesti vielä koulutusjärjestelmään (vrt. monikulturalismi, intersektionalismi jne). 2000-luvulla tämä ismi oli yrittäjyyskasvatus. Projekti onnistui niin erinomaisesti, että nykyään on mahdotonta löytää sellaista koulutusohjelmaa, johon ei kuuluisi yrittäjyysmodulia. Jopa peruskoulujen opetusohjelmaan on sisällytetty yrittäjyyskasvatus. Oma käsitykseni on, että koulujen ja oppilaitosten yrittäjyyskasvatuksessa annetaan yrittäjyydestä todellisuutta ruusuisempi kuva, epäkohtia ei tuoda esiin eikä kannattavuuskysymyksistä puhuta riittävästi. Käytännössä lapsia ja nuoria on 2000-luvun alusta lähtien vastuuttomalla tavalla työnnetty yrittäjiksi ilman että heille olisi annettu riittävän realistista kuvaa siitä. Nyt sitten, kun monet näistä ihmisistä ovat tavallaan ilman omaa syytään - indoktrinaation kautta - päätyneet yrittäjiksi aloille, joilla on erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta luoda kannattavaa yritystoimintaa, valtio vetää maton heidän jalkojensa alta.

Myös hallituksen esityksen laskelmien paikkansapitävyyttä voidaan epäillä. Ensinnäkään niissä ei ole otettu lainkaan huomioon sitä vaikutusta eläkemaksuihin, joka aiheutuu kun tuhannet yrittäjät lopettavat yritystoimintansa. Tältä osin eläkemaksut jäävät kokonaan saamatta. Lisäksi ei ole otettu huomioon kustannuksia, jotka aiheutuvat uuden byrokraattisen kontrollisysteemin perustamisesta. Vastedes vakuutusyhtiöiden tulee nimittäin arvioida yrittäjien YEL-työtulon suuruutta ja tarkistaa se joka 3. vuosi. Tämä ei ole halpaa. Suomessa on noin 280 000 yrittäjää ja jokaisen tulot pitäisi määrittää joka kolmas vuosi. Kun lisäksi yrittäjällä on mahdollisuus hylätä vakuutusyhtiön antama eläkevakuutusehdotus ja antaa perustelut sille, miksi ei hyväksy ehdotusta, on selvää, että tähän työhön tarvitaan jopa satojen vakuutusvirkailijoiden armeija, ja koko rumba kustannetaan valtion varoista. Hallitus siis rokottaa yrittäjiä, mutta nämä rahat eivät päädy parantamaan valtion budjettia, vaan paisuttamaan byrokratiaa. Toiminta on yhtä lyhytnäköistä kuin nykyhallituksen kaikki muukin puuhailu. 

Mitä sitten pitäisi tehdä? On oikeansuuntainen toimenpide, että alinta pakollista yrittäjätuloa nostetaan. Mutta se tulee tehdä riittävällä, 2-3 vuoden siirtymäajalla, jolloin yrittäjille jää aikaa varautua muutokseen.  Kaikkein pienituloisimpia yrittäjiä ei saa jättää oman onnensa nojaan. Suositeltavaa olisi järjestää nivelvaihetta varten yrittäjien muuntokoulutusta, jonka turvin heillä olisi halutessaan mahdollisuus työllistyä paremmin. Lisäksi tulee arvioida tarkkaan, mitä vaikutuksia uudistuksella on kaikkein huonoimmassa asemassa oleville yrittäjille ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin näiden vaikutusten lieventämiseksi. Mitä tulee muihin yrittäjiin, mitään ylimääräistä kontrollia ei tarvita. Kaikki yritykset määrittää yrittäjän tulo ulkoapäin ovat keinotekoisia, eikä eläkevakuutusyhtiöillä ole edellytyksiä määrittää sitä. Jos yrittäjä on pätevä arvioimaan muita liike-elämän riskejä ja tekemään itsenäisiä päätöksiä, miksei hän olisi pätevä arvioimaan myös omaa eläketurvaansa ja järjestämään sen parhaaksi katsomallaan tavalla?

1. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi yrittäjän eläkelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta
   https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/HE_102+2022.pdf
2. Yksinyrittäjäkysely 2022, Suomen Yrittäjät ry
   https://www.yrittajat.fi/wp-content/uploads/2022/06/yksinyrittajakysely2022.pdf
   Kyselyn mukaan 20 % vastanneista on vakuuttanut itsensä alimman yrittäjätulon mukaan.
   Kun tiedetään, että yksinyrittäjiä on 19000, arviolta 38 000 yksinyrittäjää maksaa alinta YEL-maksua.
   Lisäksi myös muut kuin yksinyrittäjät maksavat alinta maksua. 50 000 on karkea arvio, mutta se on
   samansuuntainen kuin mihin hallituksen esitys perustuu.