Olen opiskellut päätoimisesti viimeiset kaksi vuotta ja todennut, että ylioppilaskunnat eivät ole tehtäviensä tasalla.

Ensimmäinen ongelma koskee ylioppilaiden terveydenhuoltoa. Oman kokemukseni perusteella se ei toimi. Olen kahden vuoden aikana joutunut toistuvasti käyttämään joko kunnallista tai yksityistä terveydenhuoltoa, koska YTHSlle on mahdotonta päästä silloin kun sitä tarvitsee. Esimerkiksi kun pyysin päästä vastaanotolle toisessa silmässäni olevan kaihin vuoksi (toisesta silmästä se on jo leikattu; olen siis aikuisopiskelija), minulle kerrottiin, että tämä ei ole opiskeluun liittyvä asia enkä voi sen takia saada aikaa. Julkisessa terveyskeskuksessa lääkäri piti tätä ennenkuulumattomana (Eikö näkökyky ole opiskeluun liittyvä asia?). Sainkin tältä lääkäriltä lähetteen silmätutkimuksiin. Kun huomasin pahannäköisen luomen ja halusin päästä näyttämään sitä mahdollisimman nopeasti (suvussa on melanoomaa), ei YTHSlta löytynyt 5 minuutin aikaa sairaanhoitajalle ennen kuin viikon kuluttua. Maksoin erikoislääkärin konsultaatiosta 98 euroa.

Ylioppilaiden terveydenhoito on suurin yksittäinen yo-kunnan jäsenmaksuun sisältyvä erä. En ainakaan itse ymmärrä, miksi minun pitäisi sitä maksaa, koska kokemukseni mukaan julkinen terveydenhuolto ainakin Turussa toimii paljon paremmin. Hammaslääkäri mukaan lukien.

Toinen ongelma liittyy ideologiaan. Kaikki Suomen ylioppilaskunnat ovat SETAn kannattajajäseniä. On irvokasta, että instituutio, jonka tärkeimpänä tehtävänä pitäisi olla kriittisen ajattelun kehittäminen - siis yliopisto - , pakkosyöttää tällä tavalla yhtä ideologiaa. Eli maksamalla yo-kunnan jäsenmaksua kannatat ja rahoitat automaattisesti SETAn toimintaa, mukaan lukien sen vastenmielistä sukupuolineutraaliusideologiaa. Perussuomalaiset nuoret ovat vastikään antaneet julkilausuman, jonka mukaan ylioppilaskuntien jäsenyyden tulisi tällä perusteella olla vapaaehtoista. Järjestö ajaa myös ylioppilaskuntien eroamista SETAsta (lue: Ps-nuoret.fi).

Kolmas ongelma liittyy opiskelijakorttiin. Ylioppilaskunnat ovat delegoineet opiskelijakorttien valmistuksen FRANK -nimiselle puljulle. Frankin toiminta kaikessa surkeudessaan kuvastaa hyvin sitä, mitä monopoli markkinoilla tarkoittaa: se tarkoittaa häikäilemätönta oman, kaupallisen edun tavoittelua ja täydellista asiakkaan mitätöimistä. Ensimmäisenä opiskelijavuonna, kun tilasin tavallisen opiskelijakortin, toimitus kesti kuusi viikkoa luvatun kahden viikon sijasta. Kun kortti lopulta tuli, siinä oli väärät tiedot. Ihmettelin tuolloin miten on mahdollista, että tavallisen muovikortin tilaaminen ja toimittaminen asiakkaalle on noin vaikeaa, etenkin kun on kysymys yrityksen keskeisestä - ja ainoasta - tuotteesta. Lisäksi mietin, eikö Frank kaupallisena yrityksenä ole tietoinen siitä, että toimitusajasta kiinni pitäminen on yksi yrityksen tärkeimmistä velvollisuuksista. Jos siihen ei pystytä, luulisi että yritys vähintään oma-aloitteisesti informoisi asiakasta ja pahoittelisi asiaa. Frankin strategia tässä tilanteessa sen sijaan oli asiakkaan pakoilu ja sen jälkeen standardiselitys (ks. jäljempänä). Soitin mm. oman yliopistoni ylioppilaskunnan tuolloiselle puheenjohtajalle ja sain kuulla että "he ovat käyneet keskusteluja Frankin kanssa".

Tänä vuonna lompakkoni varastettiin ja menetin siellä olleen opiskelijakorttini. Koska lukuvuotta on jäljellä enää vain vähän, päätin ottaa elektronisen opiskelijakortin. Heti aluksi huomasin, että se - toki odotusten mukaisesti - olikin tällä välin muuttunut maksulliseksi. 2,90 euroa hinta on toki kohtuullinen, mutta sitäpä ei noin vain pystynyt maksamaan. Ensinnäkin maksuvaihtoehtoja oli vain yksi: luottokortti. Minulla niitä on kaksi, mutta kumpikaan ei kelvannut. Yritin syöttää tietoja ainakin 20 kertaa ja aina sain ilmoituksen, että jokin (ei siis syytä) on mennyt vikaan. Lopulta pääsin puhelinyhteyteen järjestelmätuen kanssa. Hän sanoi, että minun pitää painaa oikealla yläkulmassa olevaa refresh-painiketta, jolloin tietoni päivittyvät sovellukseen. Kysyin häneltä, mistä minun olisi pitänyt tietää tämä, koska olin tarkistanut että kaikki tietoni olivat oikein. Vastaus oli, että ei mistään. Keskustelusta kävi ilmi, että asia oli etukäteen tämän henkilön tiedossa, se ei ollut sattuma. Tiedote siitä, miten luottokortilla maksettaessa tulee toimia, ilmestyikin Frankin sivuille samana päivänä.

Mistä siis on kysymys? Arvatenkin siitä, että Danske bankin luottokortit eivät ole menneet opiskelijoille "kaupaksi" odotetulla tavalla. Frankhan on tehnyt yhteistyösopimuksen tämän ryvettyneen tanskalaispankin kanssa, ja sopimukseen perustuen tarjonnut ilmaiseksi opiskelijakortteja, jotka samalla toimivat Danske bankin luottokorttina (tai päin vastoin). Sopimuksen sisällöstä ei tietenkään ole tarkkaa tietoa, mutta epäilemättä siihen sisältyy jonkinlaisia rahallisia insentiivejä Frankille. Tämä selittää ensinnäkin sen, miksi sähköistä opiskelijakorttia ei voi maksaa millään muulla kuin luottokortilla. Nykymaailmassahan trendi on nimenomaan sen suuntainen, että yhä enemmän tarjotaan mahdollisuutta verkkopankkimaksuun, ja jos ei näin ole, siihen on olemassa jokin muu kuin tekniikasta johtuva syy, toisin sanoen se on tahallista ja tarkoitushakuista. Nimittäin, jos opiskelijalla ei satu olemaan luottokorttia, on luonnollinen seuraus tässä tilanteessa se, että hän tilaa Danske bankin kortin. Jos taas opiskelijalla on jo luottokortti ja hän yrittää käyttää sitä, on kätevää tehdä maksaminen tahallisesti  mahdottomaksi, jolloin taas opiskelija todennäköisesti päätyy tilaamaan Danske bankin kortin.

Frankin toiminta on täysin moraalitonta. "Innovatiivisessa" hypessään sen työntekijät ovat, sen sijaan että yrittäisivät hoitaa perusliiketoimintaansa, keskittyneet keksimään toinen toisilleen mitä raflaavampia titteleitä. Rahanhimon sokaisemille Growth Managereille ei puolen miljoonan kasvurahoitukset riitä, vaan opiskelijoita yritetään käyttää törkeällä tavalla hyväksi omien kaupallisten intressien toteuttamiseksi. Frankilta on täysin unohtunut se, minkä vuoksi se ylipäätään on olemassa, eli opiskelijoiden etu. Ja oletteko huomanneet, Frankilla on jokaiseen mokaan sama selitys: olemme juuri siirtyneet toiseen järjestelmään/päivittäneet järjestelmäämme ja sen vuoksi joidenkin opiskelijoiden tiedot saattavat olla väärin. Lisäksi Frank antaa ymmärtää, että sen kanssa voi asioida vain sähköpostitse (minkä nykynuoret tietysti nielevät sellaisenaan). Voin kertoa että Frankin nimi on Oy Frank Students Ab ja sillä ON puhelinnumero, niin kuin Suomen lain mukaan yrityksellä tulee olla. Puhelinnumero on 040-820 1515. Suosittelen soittamaan tähän AINA kun tulee kysyttävää.

Vastuu Frankin toiminnasta on kuitenkin ylioppilaskunnilla: ne ovat vapaaehtoisesti delegoineet opiskelijakorttiasian Frankille eivätkä ole sen jälkeen onnistuneet valvomaan opiskelijoiden etua (mistä herää epäilys että myös ylioppilaskunnat hyötyvät rahallisesti yhteistyöstä Frankin kanssa). Tämä on myös klassinen esimerkki siitä, mihin yksityistäminen, etenkin yksityisen monopolin luominen pahimmillaan voi johtaa. Kun opiskelijakortista on nykyään yhä vähemmän rahallista hyötyä, on tämäkin yksi peruste lisää tehdä ylioppilaskuntien jäsenyydestä vapaaehtoinen.