Tuli eilen vahingossa katsottua TV:stä elokuva Tanskalainen tyttö. Se paljastuikin sitten transgenderliikkeen kulttileffaksi. Elokuva kertoo yhdestä (kai) ensimmäisistä transseksuaaleista jolle tehdään sukupuolenvaihtoleikkaus ja joka kuolee siihen. Ollaan 1930-luvun Tanskassa ja Pariisissa.

Elokuva - joka muuten oli äärettömän hyvin tehty ja näytelty - paljasti taas kerran muutaman tosiasian transgenderliikkeestä (jotka tosin jo tiesin ennakkoon):

1. Kyseessä on LIIKE ja ideologia. Lopputeksti kuuluu suunnilleen niin että "elokuva on innoittanut transgender-liikettä ympäri maailman". Olisiko mahdollinen esim. seuraava lopputeksti: "Elokuva on innoittanut sydän- ja verisuonitautiliikettä ympäri maailman"?

2. Päähenkilö ei varsinaisesti tehnyt elääkseen mitään (jos ei muutaman päivän kokeilua tavaratalon parfyymiosastolla lasketa), hänen koko valveillaoloaikansa kului oman seksuaalisuutensa analysointiin ja manifestointiin. Tämä on tyypillistä myös tämän päivän gendereille, joille meidän antelias hyvinvointiyhteiskuntamme suo tämän mahdollisuuden (tietysti poikkeuksiakin on). 

3. Päähenkilö oli alun perin taiteilija ja äärimmäisen herkkä ja tasapainoton ihminen. Tällaisen ihmisen aivot voivat tuottaa mitä ihmeellisempiä kuvitelmia ja harhoja, tietysti myös positiivisessa mielessä jos taiteesta puhutaan. Transgender-ideologit väittävät tietenkin - niin kuin elokuvassa - että epätasapaino JOHTUI siitä, ettei henkilö voinut täydellisesti toteuttaa ominta itseään, koska oli "väärässä ruumiissa". Minun käsitykseni syy-seuraussuhteesta on päinvastainen: sukupuolen vaihtaminen ei yleensä johda tasapainoisempaan elämään. Tästä on jo olemassa melko paljon näyttöä.  

4. Elokuvassa annetaan ymmärtää, että nuoruudessa saatu suudelma mieheltä olisi ollut merkki siitä, että päähenkilö olisi "aina" ollut nainen. Väite on naurettavaa, koska ensinnäkin tämä suudelman antanut mies oli hetero, ja toiseksi, koska nuorelle on tavallista kokea epävarmuutta ja häilyvyyttä sukupuoli-identiteetissään. Aikuisena päähenkilö oli kuitenkin mennyt naimisiin naisen kanssa ja vietti, ainakin jos elokuvaan on uskomista, varsin normaalia, jopa kiihkeää sukupuolielämää tämän kanssa. Miten tämä on mahdollista jos hän oli "syntymästään saakka ollut nainen"? (ai niin, hän olikin syntymästään saakka ollut lesbo?).

5. Transgender-ideologia vahvistaa äärimmäisen stereotyyppistä naiskäsitystä, joka syö sukupuolten välistä tasa-arvoa. Elokuvan päähenkilö pukeutui äärinaisellisesti, keskittyi katselemaan keskustelukumppaniaan viehkosti alaviistosta ja hymyilemään salaperäisesti ja kutsuvasti, ja kuten sanottu, ei tehnyt varsinaisesti mitään "järkevää". Tällainen naiskuva on äärimmäisen loukkaava. Sen ylläpitäminen ja vahvistaminen tuhoaa niitä tuloksia, jotka saavuttaakseen naisasialiike on taistellut vuosikymmeniä ja joiden ansiosta Suomi on - ainakin toistaiseksi - yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. (Samaa naiskuvaa muuten pitää yllä drag queen -kulttuuri) Tasa-arvoa ei lisää myöskään se, että naisia yhä kiihtyvämmällä vauhdilla muutetaan miehiksi, kuten Ruotsissa näyttää tapahtuvan (600 tyttöä vuosittain leikataan pojaksi, kun vastaavaksi "vain" 200 poikaa leikataan tytöiksi, mikä sekin on kammottavaa).

6. Elokuva kertoo jotain oleellista niiden lääkärien etiikasta, jotka tekevät sukupuolenvaihtoleikkauksia. Elokuvan lääkäriä ajoi selvästikin ammatillinen kunnianhimo eikä vilpitön auttamisen halu. Hän halusi saada nimensä aikakirjoihin olemalla ENSIMMÄINEN lääkäri joka tekee moisen leikkauksen, silläkin uhalla, että hän tiesi leikkauksen olevan erittäin riskialtis (mikä sitten toteutuikin sataprosenttisesti).

7. Potilas kuoli. Elokuva antaa ymmärtää, että hän kuoli onnellisena saadessaan lopultakin olla sitä mitä on. Uskokoon ken tahtoo. Monet dokumentit todistavat päinvastaista: että sukupuolen vaihtaminen ei pitemmällä aikavälillä lisää ihmisen onnellisuutta vaan päin vastoin moni katuu sitä katkerasti.

Summa summarum, suosittelen elokuvaa lämpimästi, sekä analyyttisessä että esteettisessä mielessä!