Laillista ja demokraattista tietä valittu Perussuomalaisten uusi puoluejohto ei kelvannut hallituskumppaniksi Kokoomukselle ja Keskustalle. Tämä herättää kysymyksiä demokratian asemasta suomalaisessa politiikassa.   

Viime aikoina puolueiden suurena huolenaiheena on ollut äänestysprosenttien alhaisuus ja suuri ”nukkuva puolue”. Puolueet ovat olleet niin huolissaan edustuksellisen demokratian tulevaisuudesta, että peruskouluihin on määrätty pakollisiksi vaaleilla valittavat oppilasneuvostot ja kuntiin nuorisovaltuustot, joissa demokraattista päätöksentekoa ”opiskellaan”. Nuorisolle korostetaan, että asioita täytyy ja kannattaa ajaa parlamentaarisen demokratian keinoin eli toimimalla aktiivisesti politiikassa tai äänestämällä.  Joitakin vuosia sitten velloneessa kettutyttökeskustelussa paheksuttiin yleisesti sitä, että nuoret olivat ottaneet vallan omiin käsiinsä sen sijaan, että olisivat yrittäneet vaikuttaa eläinten olosuhteisiin laillista tietä.

Nyt nähty hallitusfarssi osoittaa, että demokratian edistämispyrkimykset ovat vain näennäisiä, ja niiden tarkoitus on pönkittää valtapuolueiden asemaa tuottamalla järjestelmään vihkiytyneitä henkilöitä alakoulusta asti. Todellisuudessa demokraattisesti voi vaikuttaa asioihin vain, jos edustaa valtaeliitin kanssa riittävän yhdenmukaisia mielipiteitä ja tavoitteita. Sen sijaan, jos poikkeavien mielipiteiden esittäjät eivät ”ajattele oikealla tavalla”, ja etenkin jos niiden esittäjät ovat älyllisesti ja taloudellisesti vahva eli vaarallinen ryhmä, demokratia ei enää kiinnostakaan valtaeliittiä. Silloin turvaudutaan primitiivisiin ”me ei leikitä teidän kanssa” -käyttäytymismalleihin, jotka kielivät suoranaisesta demokratian halveksunnasta.

Hallituksen toimista voi vetää sen johtopäätöksen, että nukkuvien kannattaa edelleen nukkua, koska äänestämällä ei voi vaikuttaa. Mutta tapahtumilla on tätäkin vakavampi seuraus. On suuri vaara, että ryhmä, jonka lailliset ja demokraattiset pyrkimykset teilataan, radikalisoituu. Tälläkin hetkellä Suomessa kytee pinnan alla suuri määrä turhautumista ja vihaa. On ironista, että tällaista tapahtuu aikana, jona yksi suurimpia yhteiskunnallisia uhkia myös Suomessa on terrorismi.