Marinin hallituksen ohjelmaan sisältyy tavoite sijaissynnytyksen laillistamisesta. Kohdassa 3.3.1. Oikeusvaltion kehittäminen sanotaan:

”Selvitetään ei-kaupallisen sijaissynnytyksen salliminen lainsäädännössä erikseen määriteltävissä tapauksissa.”

Kohdunvuokra on luonnollisesti otettu hallitusohjelmaan Vihreitten vaatimuksesta. Vaatimus sisältyi Vihreitten eduskuntavaaliohjelmaan vuonna 2019 (kohta 14). Alun perin siihen oli kirjattu ”homoseksuaaleille miehille”, mutta myöhemmin tämä kohta poistettiin. Voidaan kuitenkin olettaa, että ”erikseen määriteltävissä tapauksissa” viittaa mm tähän.

Vihreät (ja seta, joka on lähestulkoon sama asia) ovat pitkäjänteisesti työskennelleet sen puolesta, että lapsen hankkiminen olisi mahdollisimman "luonnollista” homopareille. Tähän astihan on ollut pakko etsiä joku (lesbo)nainen, joka suostuu hankkimaan lapsen yhdessä toisen homopuolison kanssa, ja tämä on tietysti nöyryyttävää.

Ajatus sijaissynnytysten sallimisesta ja niiden normalisoinnista on osa suurempaa käynnissä olevaa ideologista siirtymää, jossa sukupuoli, sukupuolisuus ja lisääntyminen halutaan erottaa täysin biologiasta. Se on loogista jatkoa sille, että kaksi naista pystyy nykylainsäädännön mukaan hankkimaan yhteisen lapsen sopimuksella. Eikä ole ollenkaan sattumaa, että vaatimus sijaissynnytysten sallimisesta Vihreitten vaaliohjelmassa tulee heti translain muutosvaatimuksen jälkeen.

Gender-ideologian vaatimukset perustuvat käsitykseen yksilön täydellisestä itsemääräämisoikeudesta. Tästä seuraa, että lapsen oikeudet ovat jääneet täysin yksilön itsemääräämisoikeutta korostavien vaatimusten varjoon. Väestöliitto on 17.9.2021 antanut kannanoton valmisteilla olevaan lakiin, joka sallisi sijaissynnytykset (8ec08976-sijaissynnytyslausunto.pdf (vaestoliitto.fi)). Kannanotto alkaa näin: ”Lähtökohtana seksuaali- ja lisääntymisterveys ja oikeudet”. Toisin sanoen lähtökohtana ei lainkaan mainita lapsen oikeuksia. Perin nokkelaa muuten, että lapsen oikeuksien polkemista sanotaan ”oikeusvaltion kehittämiseksi”.

On kuitenkin päivänselvää, että lapsen oikeudet eivät toteudu, jos häneltä heti syntymänsä jälkeen riistetään biologinen äiti. Se, että tällaistä tehtäisiin täysiin suunnitelmallisesti, on rikos lasta kohtaan, mielestäni myös siinä tapauksessa, että tilaajana olisi heteropariskunta. 

Miltä syntyneestä lapsesta mahtaa tuntua, kun hän saa tietää syntyneensä ”tilauksesta”? No, nykyäänhän on tapana keksiä ylevältä kuulostavia perusteluja mille tahansa poikkeavuudelle, esim. kahden isän olemassaololle. Varmasti siis tulemme kuulemaan mitä jalompia sepustuksia, joilla lasta voidaan manipuloida uskomaan, että hän on tullut maailmaan ihan yhtä luonnollisella tavalla kuin kaikki muutkin. Mutta kukaan ajatteleva ihminen ei jää kylmäksi sille kysymykselle, miten äiti, joka on kantanut lasta 9 kuukautta, noin vain voi luovuttaa sen pois. Useimmat äidit, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet näin tekemään, kantavat tuskaa tapahtuneesta koko elämänsä ajan. Mutta genderideologit, jotka kieltävät kahden sukupuolen olemassaolon, kieltävät tietysti myös ne valtavat hormonaaliset muutokset, joita naisessa raskauden aikana tapahtuu, ja joiden tarkoitus on valmistaa naista äitiyteen sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Lapsi tulee siis oikeutetusti kysymään, miten on mahdollista, että hänen äitinsä on antanut hänet pois? Tämä kysymys voi traumatisoida lapsen koko elämän ajaksi. Useimmille adoptoiduille lapsillekin tämän on erittäin traumaattinen kysymys, vaikka useissa tapauksissa selitys on järkeenkäyvämpi.

Sijaissynnytys johtaa siihen, että lapsesta tulee yhä enemmän tavara, jonka voi tarvittaessa tilata. Kohdunvuokraus-sanaa ei asiasta käytetä, koska se viittaisi siihen, että synnyttävälle naiselle maksettaisiin ”vuokraa”. Asiaa koskevissa dokumenteissa korostetaan, että sijaissynnytyksestä ei saa olla synnyttäjälle taloudellista etua. Mutta jokainen voi mielessään miettiä, onko tätä ylipäätään mahdollista valvoa, ja miksi joku täysijärkinen nainen ryhtyisi moiseen hyvää hyvyyttään. 

Yle ja Hesari ovat Vihreitten äänenkannattajina tietenkin jo tyypilliseen tapaansa keksineet omia, vuotavia perustelujaan sille, miksi sijaissynnytys pitäisi Suomessa laillistaa. Yksi perustelu on se, että sijaissynnytyksiä ei sen jälkeen tarvitsisi tilata ulkomailta. Mutta on paljon muitakin asioita, jotka ovat jossain päin maailmaa sallittuja, mutta eivät Suomessa. Suomessa on sen takia oma eduskunta, että me voimme (ainakin toistaiseksi) itsenäisesti arvioida mitkä ovat sellaisia myönteisiä asioita yhteiskunnassamme, että haluamme ne laillistaa. 

Nyt pitäisi tiedostaa, että yllä mainitun lain valmistelu on täyttä päätä käynnissä kulisseissa. Toivoa sopii, että lainsäätäjät kuuntelisivat sydäntään, eivätkä taipuisi aggressiivisten sateenkaarilobbareiden uhan alla.