Naisjärjestöt ovat vaihteeksi vaatimassa seksin oston kriminalisoimista (https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2584247). Samaan aikaan feministipuolue vihreät vaatii huumeiden käytön laillistamista (https://yle.fi/uutiset/3-11044373). Itse olen ollut siinä käsityksessä, että jos huumeita haluaa käyttää, niitä pitää ensin ostaa. Kysymys on siis täysin vastakkaisesta suhtautumisesta kahteen analogiseen toimintaan, ja molempia ovat vaatimassa nykyfeministit. Miten tämä pitäisi ymmärtää?

Sekä seksiin että huumeisiin liittyvän liiketoiminnan laillistamista on perusteltu mm. sillä, että toiminta saadaan silloin näkyväksi, jolloin sitä pystytään paremmin hallitsemaan ja henkilöt, jotka mahdollisesti joutuvat esim. väkivallan tai muun rikoksen uhreiksi uskaltava hakea apua. Huumeiden käyttäjät taas uskaltavat hakeutua hoitoon, jos ei ole pelkoa rangaistuksesta. Seksin myynnin ja oston laillisuutta on perusteltu jopa sillä, että toiminta saadaan normaalin liiketoiminnan piiriin, jolloin valtio saa siitä  verotuloja ja siihen osallistuvat ihmiset ansaitsemaansa sosiaaliturvaa ja eläkettä.

Ohisalo perustelee vaatimusta huumeiden käytön rangaistavuuden poistamiseksi tviitissään: "Päihteet eivät kuitenkaan häviä ja taistelu päihdeongelmia vastaan ei ole onnistunut nykyisillä keinoilla". Mutta ilmeisesti nykyfeministien mielestä sen sijaan seksikauppa, maailman vanhin liiketoiminnan muoto, häviää kun seksin ostaminen kielletään?

Naisjärjestöjen käsitys prostituution olemuksesta ja syistä on täysin harhainen. Heidän mukaansa esim. "erityinen riski joutua ihmiskaupan ja prostituution uhreiksi on vaikeassa elämäntilanteessa olevilla alaikäisillä tytöillä ja maahanmuuttajataustaisilla naisilla, joilla ei ole mahdollisuutta kouluttautua tai löytää ihmisarvoista työtä itsensä ja perheensä elättämiseksi." Kun nyt puhutaan suomalaisesta yhteiskunnasta, mistä löytyvät ne naiset, joilla ei ole mahdollisuutta kouluttautua tai löytää ihmisarvoista työtä? Mikä on sitä ei-ihmisarvoista työtä, jota välttääkseen naisilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä prostituoiduiksi? Naisjärjestöjen oma kuvitelma prostituutiosta on stereotyyppinen ja romantisoitu: köyhä tyttö raukka, jolla ei ole muuta mahdollisuutta elättää perhettään, ryhtyy prostituoiduksi....

 Seksiä on ostettu ja myyty aina. Sitä tullaan tulevaisuudessakin aina ostamaan ja myymään, muun kuvitteleminen on naiivia idealismia. Kun seksin ostaminen kielletään, seksikauppa kokonaisuudessaan painuu maan alle ja samalla myös prostituoidut joutuvat hankalampaan tilanteeseen: heidän asiakkaansahan ovat silloin rikollisia.

Kun miettii nykyfeministien täysin vastakkaista suhtautumista kahteen näin samantyyppiseen ilmiöön, voi vetää vain yhden johtopäätöksen: vaatimuksessa seksin oston kriminalisoinnista ei ole kysymys siitä, että seksikauppaan liittyviä negatiivisia lieveilmiöitä haluttaisiin lieventää, niin kuin on kysymys vaatimuksessa huumeiden laillistamisesta. Kysymyksessä on feministinen miesviha ja pyrkimys miessukupuolen rankaisemiseen siitä hyvästä, että he pyrkivät tyydyttämään seksuaalisia tarpeitaan oletetun valta-asemansa turvin. Valta-aseman, joka nykyfeministien mielestä perustuu siihen, että kyseessä ovat valkoiset, keski-ikäiset, hyvätuloiset miehet. Tämä asetelma jo itsessään nähdään sortavana ja seksin myyjät - naiset - tietenkin uhreina.  

Mielenkiintoista on se, että samaiset piirit, jotka ovat vaatimassa seksin oston kriminalisointia, ovat liikuttavan huolissaan siitä, toteutuuko vammaisten oikeus seksiin. On jopa menty niin pitkälle, että vammaiset voivat saada avustusta seksin harjoittamiseen (oletettavasti yhteiskunnan maksamana). Ylen sosiaalipornodokkarissa "Tarvitsemme apua seksissä" ( https://www.youtube.com/watch?v=qPs-p1PAFYY&t=39s ) haastatellaan avusteista seksiä harjoittavaa pariskuntaa ja esitellään seksiapuvälineitä ja parhaita seksiasentoja. Dokumentin - joka minun mielestäni halvensi näitä vammaisia ihmisiä ja heidän integriteettiään -  sanoma oli ilmeisesti se, että on hienoa, miten yhteiskunta huolehtii vammaisten oikeudesta seksiin. Onko naisjärjestöiltä unohtunut se tosiseikka, että on olemassa paljon terveitä ihmisiä, sekä naisia että miehiä, jotka eivät syystä tai toisesta saa seksiä vaikka haluaisivat? Miten ihmeessä se, että joku tyydyttää seksitarpeensa omalla eikä yhteiskunnan kustannuksella voi yhtäkkiä olla täysin tuomittavaa?  

Oma mielipiteeni seksikauppaan on se, että kumpaakaan, seksin ostoa tai myyntiä ei tule kriminalisoida, mutta sen sijaan seksin välittämisen ja seksikaupasta välillisen hyödyn saamisen tulee olla kiellettyä ja rangaistavaa. Huumeiden kohdalla olen sitä mieltä, että kannabiksen pienimuotoinen kasvattaminen, käyttö ja hallussapito voitaisiin jättää rankaisematta, vaikka se edelleen olisi kiellettyä. Näen ongelmallisena sen, että nuori, jäätyään kiinni kannabiksen poltosta, saa rikollisen leiman, koska rikkomus on kuitenkin pieni ja aika usein seurausta nuorten kokeilunhalusta. Vaikka kannabiksen käyttöä ei olisi kriminalisoitu, olisi hyvä, että siitä olisi jotain seurauksia, esim. sosiaalitoimen taholta. Nuorille ei tule antaa sellaista käsitystä, että kannabiksen poltto on OK. Eihän sellaista viestiä anneta tupakoinnistakaan.