Onkohan Suomessa yhtään kaupunkia, joka ei mainostaisi itseään ympäristöystävällisenä? Ainakin suuret kaupungit hehkuttavat kovaan ääneen vihreyttään omassa markkinoinnissaan. Mutta samaan aikaan ne investoivat yhä kiiihtyvämmällä vauhdilla sähköpotkulautoihin. Keskusteluja ja kirjoituksia seuraamalla saa sen käsityksen, että propaganda sähkön ympäristöystävällisyydestä on uponnut suomalaisiin jopa niin, että sähkö ymmärretään synonyymiksi sen kanssa. Siten esim. sähköpotkulauta = ympäristöystävällinen potkulauta? (Miksi sen nimi muuten on potkulauta? Olen nähnyt yhden ihmisen potkivan sillä, mikä johtui siitä että laitteen akku oli hyytynyt.)

Mutta onko sähkö ympäristöystävällistä? Nykyisessä keskustelussa unohtuu yleensä se tosiseikka, että sähkö on tuotettava jossain. Toistaiseksi ei ole olemassa ongelmatonta tapaa tuottaa sähköä. Jopa tuulivoimalla on omat ongelmansa, tosin sen osuus Suomen sähköntuotannosta on vain 9%. Tällä hetkellä 23% Suomen sähkönkulutuksesta katetaan tuonnilla, pääasiassa Venäjältä. Venäjällä taas sähkö tuotetaan ydinvoimalla ja fossiilisilla polttoaineilla ja siihen, millä nimenomaisesti Suomeen tuotava sähkö tuotetaan, on Suomella tuskin sanavaltaa.

Vastuuton sähkönkulutuksen kasvattaminen johtaa lyhyellä tähtäyksellä tuonnnin kasvuun ja sitä kautta mm. hiilidioksidipäästöjen lisääntymiseen sähköä tuottavassa maassa. (Vihervassarit muuten väittävät haluavansa että Suomi on globaalisti vastuullinen ympäristöasioissa - mutta sähkönkulutuksen kasvu ei näytä heitä huolettavan. Ehkä Venäjä ei heidän maailmassaan sisälly "globaaliin"?) Pitkällä tähtäyksellä ja nykyisellä politiikalla se tarkoittaa ydinvoiman lisärakentamista. Ydinvoimaan liittyviä ongelmia ei ole ratkaistu, vaan etenkin ydinjätteen loppusijoituksen riskit ovat korkeat ja jäävät tulevien sukupolvien harteille. Sähkö EI siis ole ympäristöystävällistä! (Tämä pätee mitä suurimmassa määrin myös sähköautoihin: ne saattavat jostain näkökulmasta katsottuna olla ympäristöystävällisempiä kuin polttomoottoriautot, mutta se ei tarkoita sitä, että ne olisivat ympäristöystävällisiä!).

Sähköpolkupyörien ympäristöystävällisyyttä on perusteltu sillä, että sähköpolkupyörä korvaa autolla liikkumista. Tämä saattaa joissan tapauksissa olla totta. Kokonaisuuden kannalta argumentti kuitenkin ontuu. Väitän, että syyt ajaa autolla polkupyörän sijasta ovat yleensä jossain muualla kuin siinä, että polkupyörä olisi liian raskas ajaa. Kysymys on usein statuksesta ja viitsimisestä. Näitä seikkoja ei muuta se, että polkupyörän eteen liitetään sähkö-etuliite. Villi veikkaukseni on, että sähköpolkupyörät ilmestyvät massoittain tori.fi sivustolle ja facebookin kirpputoreille myyntiin sulassa sovussa leipäkoneiden ja muiden trendihärpäkkeiden seuraan. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että myös sähköpolkupyörien, samoin kuin minkä tahansa tuotteiden, valmistuksella on ympäristövaikutuksia, ja että myös sähköpolkupyörän ja sähköpotkulaudan akut ovat ongelmajätetta! Eli ekoteko on näiden tuotteiden ostamatta jättäminen.

Sähköpotkulaudat ovat mitä epäympäristöystävällisimpiä laitteita, koska ne ainoastaan lisäävät sähkön käyttöä mutta niillä ei ole ympäristön kannalta - eikä myöskään esim. kansanterveyden kannalta - mitään positiivista vaikutusta. Sähköpotkulauta ei korvaa mitään muuta liikkumismuotoa kuin kävelyn ja pyöräilyn, kaksi ekologisinta liikkumismuotoa. Suurten kaupunkien kaksinaismoraali tuleekin tässä hyvin esille: sähköpotkulaudoissa on kysymys vain rahasta, eli turistien houkuttelemisesta, jolloin ympäristönäkökulmat voidaan unohtaa.

Sähköpotkulauta sinänsä on tietenkin häviävän pieni sähkönkuluttaja koko kulutus huomioon ottaen. Mutta kysymys onkin trendistä. Jos todella halutaan toimia ympäristöystävällisesti, pitäisi pyrkiä nimenomaan vähentämään energian - mm. sähköenergian - kulutusta, ei lisäämään sitä. Jos kaikki uudet sähkökäyttöiset turhakkeet otetaan yhtä suurella innolla vastaan kuin sähköpotkulaudat, sähkön käyttö tulee lähitulevaisuudessa kasvamaan rajusti ja kaikki toimenpiteet hillitä mm. hiilidioksidipäästöjä valuvat hukkaan. Tämä tulee ennusteiden mukaan näkymään myös rajusti kasvavina sähkönsiirtohintoina.

Kritiikittömyys sähköpotkulautoja kohtaan kertoo myös yhdestä yhteiskuntamme tabusta: yritysten innovaatioista. Ne ovat kaiken arvostelun yläpuolella. Onko sähköpotkulauta todella ihmeellinen ja uraauurtava innovaatio? Minusta se on  suunnilleen yhtä innovatiivinen kuin se kuuluisa itsestään pyörivä makkaratikku. Mutta koska yritykset ovat keskeisessä asemassa yhteiskunnan varallisuuden luonnissa, niitä ei saa kritisoida, tekivät ne miten typeriä keksintöjä tahansa. Ja varmemmaksi vakuudeksi julkiset toimijat suurin joukoin ostavat näitä typeriä keksintöjä veronmaksajien rahoilla. Mikä osoittaa niiden totaalisen kaksinaamaisuuden, tässä tapauksessa ympäristökysymyksessä.

Lisäksi on melko ironista, miten yksikään ääni julkisuudessa ei vaadi kypärän käyttöä sähköpotkulaudalla ajavalta, vaikka näillä laitteilla sattuu vakavia, ensiapuun johtavia onnettomuuksia päivittäin. Sen sijaan pyöräilijöitä on vuosikausia syyllistetty ilman kypärää ajamisesta. Tunnolllinen, terveydestään huolta pitävä ja kansanterveyden tilastoja kaunistava pyöräilevä kansanosa onkin suurin joukoin niellyt tämän uhrin syyllistämiseen perustuvan vapaaehtoisen pakon ja polkee kiltisti potta päässä, samalla kun toiset, trendikkäät cityihmiset painavat menemään sähköpotkulaudalla 25 km/h tuntivauhtia tukka hulmuten ja moralistien hymyillessä hyväksyvästi. Ja kuvittelevat vielä olevansa ympäristöystävällisiä. O tempora, o mores!