Muistellaanpa hetki viime eduskuntavaaleja, jotka pidettiin 18.4.2019, sekä niitä edeltäviä tapahtumia. Jo joulukuussa 2018 oli julkistettu iso selvitys ulkomaalaistaustaisten henkilöiden seksuaalirikollisuudesta, jonka mukaan irakilaiset ja afganistanilaiset olivat yliedustettuina seksuaalirikostilastoissa (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005933247.html). Tammikuussa 2019 alkoi julkisuuteen tihkua tietoja Oulun seksuaalirikostapauksista. Esimerkiksi Oulussa ilmestyvä Kaleva raportoi 15.1.2019: "Oulun poliisilaitos on tiedottanut viime viikkojen aikana yhteensä yhdeksästä tällä hetkellä tutkinnassa olevasta alaikäisiin kohdistuneesta epäillystä seksuaalirikoksesta Oulussa. Uhrit ovat olleet 10–15-vuotiaita tyttöjä. Teot ajoittuvat kesään ja syksyyn 2018.”

Helmikuussa 2019 Perussuomalaisten kannatus HS-gallupin mukaan oli 11,4% ja se oli noussut kuukaudessa 1,7 prosenttiyksikköä  (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006008351.html). Jo tämän gallupin julkistamisen yhteydessä HS totesi Perussuomalaisten osalta, että ”kampanja tiivistyy Ouluun. Seksuaalirikosepäilyjen vyyhti tuntuu siivittävän puoluetta”. Näistä seksuaalirikostapauksista, joissa Irakilaiset vuonna 2015 maahan tulleet turvapaikanhakijat olivat yliedustettuina, tuli yleinen puheenaihe vaalikampanjan edetessä. Erityisesti ihmisiä kosketti se, että yksi uhreista oli tehnyt itsemurhan, sekä se, että tapauksiin liittyi törkeää viranomaisten salailua. Oulun seksuaalirikokset olivat varmasti yhtenä syynä siihen, että Perussuomalaisten kannatus kasvoi kohisten. Perussuomalaiset ainoana puolueena suhtautuivat (ja suhtautuvat) kriittisesti hallitsemattomaan maahanmuuttoon, jonka seurausta suuri osa Oulun seksuaalirikoksista oli, ja tämä tuli kaikille selväksi erityisesti Sebastian Tynkkysen näkyvän toiminnan ansiosta.  

Ja tosiaankin: Yle Uutisten 29.3. julkistetussa kannatusmittauksessa Perussuomalaisten kannatus oli noussut peräti 15,1%:iin ja nousua kuukauden takaisesta oli peräti 1,8%.

Tässä vaiheessa alkoi todellinen persunpelko. Spekulaatioissa ennakoitiin Perussuomalaisten saattavan yltää jopa suurimmaksi puolueeksi, jos kannatuksen kasvu jatkuisi samanlaisena vaalipäivään asti. Mutta kuinkas sitten kävikään? 1.4. (eli aprillipäivänä!) otsikot ja lööpit valtasi ”PEDOFIILIRINKI”. Noin viikkoon media ei etusivuillaan käsitellyt juuri muuta kuin tätä aihetta. Somen valtasi pöyristys. Kahvikeskusteluissa päiviteltiin ja kauhistuttiin tätä iljettävää tapausketjua, joka hautasi alleen puheet ja kirjoitukset Oulun tapahtumista.

Tarkastellaanpa vähän tarkemmin tuota pöyristyttävää ”pedofiilirinkiä” esim. Apu-lehden 1.4. (huom! aprillipäivä) julkaiseman artikkelin ”Suomalainen pedofiilirinki järkyttää viranomaisia: ”Sadismilla mässäily hyvin suuressa osassa”” pohjalta (https://www.apu.fi/artikkelit/suomalainen-pedofiilirinki-jarkyttaa-viranomaisia-sadismilla-massaily-hyvin-suuressa-osassa). Artikkelin mukaan ”pedofiilirinki” tarkoitti sitä, että ”viittä keski-ikäistä suomalaismiestä epäillään muun muassa kuuden nuoren suomalaispojan törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, raiskauksista, pahoinpitelyistä ja huumausainerikoksista.” Kun tämän pitkän jutun lukee tarkkaan ja ajatuksella, huomio kiinnittyy seuraaviin seikkoihin:

- Ensimmäinen sana uutisessa on ”suomalainen”. Keskeinen sanoma on siis se, että tekijät ovat kantasuomalaisia.

- Jutussa ei oikeastaan ole muuta sisältöä kuin se, että siinä kauhistellaan yleisellä tasolla sitä, miten vastenmielistä viranomaisten on katsella lapsipornoa käsitteleviä kuvia. Ensin haastatellaan Keskusrikospoliisin rikosylikomissario Sari Sarania. Sarani kertoo, miten vastenmielistä tällaista materiaalia yleisesti ottaen on katsoa. Seuraavaksi haastatellaan Länsi-Uudenmaan syyttäjänviraston erikoissyyttäjää Leena Salovartiota. Hänen haastattelunsa sisältö on kokonaisuudessaan yleisluontoinen, siinä ei puhuta käsillä olevasta ”pedofiiliringistä” mitään. Sama pätee kihlakunnansyyttäjä Jaana Nyrhisen haastatteluun.

- Jos "pedofiiliringi"n epäiltyjä epäillään törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, raiskauksista, pahoinpitelyistä ja huumausainerikoksista, niin miksi koko juttu ja haastattelut keskittyvät kuvamateriaaliin? Miksi artikkelissa puhutaan niin paljon lapsipornosta, kun se ei sisälly niihin rikoksiin, joista "pedofiilirinkiä" ensisijassa epäillään?

- Artikkelin retoriikka ja sananvalinta on erittäin tunteisiin vetoavaa. Siinä vilisee sellaisia sanoja kuin lapsiporno, sadismi, absoluuttinen pahuus, pedonmerkki, kaiken inhimillisyyden ulkopuolella jne.

- Miksi viitataan Jari Sillanpäähän, jolla ei edes kyseisen jutun mukaan ollut mitään tekemistä ”pedofiiliringin” kanssa?

- Artikkelin mukaan ”22 rikosilmoitukseen sisältyy yhteensä noin 70 erillistä tapausta, jotka tehtiin vuosina 2004–2018” ja ”Tammikuussa 2018 keskusrikospoliisi (KRP) otti vastuun rikosvyyhdistä, jonka tutkimisen paikallispoliisit olivat aloittaneet syksyllä 2017.” Mitä? Miten näin iljettävien rikosten tutkinta paikallistasolla olisi voitu aloittaa vasta 13 vuotta ensimmäisten rikosilmoitusten jälkeen?

En käy tässä kaikkia ristiriitaisuuksia läpi, mutta lukemalla artikkelin huolellisesti voi jokainen itse todeta, että se vilisee epäjohdonmukaisuuksia ja yksityiskohtia, jotka eivät lainkaan liity itse asiaan. Ehkä kaikkein erikoisin seikka on se, että jos keskusrikospoliisi katsoo aiheelliseksi tiedottaa julkisuuteen näin vakavasta seksuaalirikosvyyhdistä – jossa materiaali sisältää jopa lapsen tappamista – niin miten on mahdollista, että ”epäillyt on jouduttu vapauttamaan, koska rikostutkinta on venynyt pitkäksi”?

Kun laskee yhteen edellämainitut ristiriitaisuudet, ottaa huomioon ”pedofiiliringin” julkisuuteen saattamisen ajankohdan, sekä sen hetkisen tilanteen poliittisella kentällä, voi loogisesti vetää vain yhden johtopäätöksen: mitään pedofiilirinkiä, joka olisi paljastunut juuri tuolloin, ei ollut olemassa! Koko uutisointi oli tarkoin harkittu, useista erillisistä tapauksista yhteen kyhätty kokonaisuus, jossa ei ollut päätä eikä häntää ja jonka uutisoinnissa yksikään viranomainen ei oikeastaan sanonut tapauksesta yhtään mitään. Jutun levittämisen taustalla oli paniikinomainen pelko Perussuomalaisten kannatuksen noususta, aivan aiheellisesti. Uutisen tavoite oli selvä: kiinnittää suuren yleisön huomio muualle Oulun tapauksista osoittamalla, että kantasuomalaiset tekevät paljon hirveämpiä rikoksia kuin maahanmuuttajat. Täten haluttiin viedä pohja pois Perussuomalaisten maahanmuuttokritiikiltä. Kuten arvata saattaa, huhtikuun 2019 jälkeen ”pedofiiliringistä” ei ole kuultu enää sanaakaan.

”Pedofiilirinki” oli lajissaan äärimmäisen härski sumutus. Se toimi kuin häkä silloisessa hektisessä vaalihuumassa: kukaan ei ehtinyt jäädä pohtimaan uutisoinnin epäjohdonmukaisuuksia ja ristiriitaisuuksia. Viittaukset viranomaisiin loivat tarvittavan uskottavuuden eikä ”pedofiiliringin” olemassa oloa ehditty kyseenalaistamaan.

On kuitenkin todella huolestuttavaa ja vaarallista, jos tämäntyyppinen kompromettointi tulee maan tavaksi vaalikamppailussa. Se ensinnäkin vie entisestään uskoa demokraattisen vaikuttamisen mahdollisuuteen, mutta myös viranomaisiin. Viranomaistenhan on ollut pakko tietää, mihin tarkoitukseen heidän yleisluontoisia haastattelujaan käytetään. Nyt olisikin syytä vetää tapauksesta artikkeleita julkaisseet mediat vastuuseen, sekä selvittää, kuka tai ketkä olivat uutisoinnin alkuunpanijat. Äänestäjät ansaitsevat tietää, minkälaisilla likaisilla tempuilla heidän hyväuskoisuuttaan käytetään hyväksi, jotta he pystyisivät tulevaisuudessa suhtautumaan entistä kriittisemmin valtamedian vaaliuutisointiin. Perussuomalaisten näkökulmasta asian perinpohjainen selvittäminen on välttämätöntä. Muussa tapauksessa on selvää, että erilaisia ”pedofiilirinkejä” ilmaantuu kiihtyvällä vauhdilla kaikissa seuraavissa vaaleissa sitä mukaa, kun puolueen kannatus kasvaa.