Käänsi asian miten päin tahansa, Perussuomalaisten vaalitulos oli pettymys. Mielestäni tähän on kaksi perussyytä, joista toinen liittyy EU-vaaleihin ylipäätään, toinen Perussuomalaisten ehdokasasetteluun.

EU-vaalit eivät kiinnosta kansalaisia. Syyksi esitetään yleensä sitä, että EU tuntuu kaukaiselta, ihmiset eivät koe EU-parlamentin käsittelemiä asioita omikseen. Minun mielestäni tämä on vain osittainen totuus. EU:n toiminnasta on vaikeaa saada käsitystä siksi, että tietoa ei haluta antaa. Luonnollinen tietolähde olisi Eurooppa-tiedotus, mutta siellä asiat ”selitetään” aivan kuin lapselle. Todellista tietoa sieltä ei saa. Hyvä esimerkki tästä on se, että sieltä ei löydy tietoa aivan keskeisestä asiasta, Suomen EU-jäsenmaksun suuruudesta. Samasta asiasta on kyse, kun tietoa Suomelle palautettavasta EU-rahoituksesta ja sen jakautumisesta eri aloille ei löydy.

EU on elitistinen kerho. On tarkoituskin, että ”tavallinen kansa” pysyy loitolla siitä, mitä siellä tapahtuu. Näin varmistetaan alhaiset äänestysprosentit kun ”tavallinen kansa” pysyy sohvalla katsomassa jääkiekkoa. EU on korkeamman tason projekti, siinä ei tarvita ”tavallista kansaa” sotkemassa asioita. Tämä tarkoittaa, että EU ei pyri edistämään demokratiaa vaan viemään Eurooppaa kauemmas siitä.

EU:n elitistinen luonne heijastuu (valitettavasti) myös Perussuomalaisten ehdokasasettelussa. Useimmat ehdokkaat ovat korkeasti koulutettuja ja lisäksi he pyrkivät Euroopan parlamenttiin ansioluettelo edellä. Miksi esim. laajalla kielitaidolla pitäisi olla merkitystä, kun EU:ssa on maailman suurin tulkkaus- ja käännösosasto, ja kun lähtökohtaisesti EU:ssa jokaisella on oikeus kommunikoida omalla kielellään? Pesussuomalaisten ehdokaslistalla loistivat poissaolollaan ns. kansanmiehet ja -naiset, Hakkaraista lukuunottamatta. Uskon, että moni perusperussuomalainen ei löytänyt listalta itselleen sopivaa ehdokasta, Hakkaraisen ”rajoitteet” tuntien.

Suurin ongelma liittyi kuitenkin istuviin kansanedustajiin. Olen saanut sen käsityksen, että puoluejohto lähti vaaleihin asenteella ”nyt näytämme niille”. Oli päätetty laittaa niin kova ehdokaslista että suurimman puolueen aseman olisi lähes pakko realisoitua. Tässä syyllistyttiin vauhtisokeuteen ja virhearviointiin perussuomalaisten perusäänestäjän ajatuksenjuoksusta. Oliko käsitys perussuomalaisten äänestäjästä jo liikaa kallistunut koulutetun, ”kenen tahansa suomalaisen” puolelle? Oma käsitykseni on, että noin puolet Perussuomalaisten kannattajista edelleen on juuri sitä ”tavallista kansaa”, joka perinteisesti on kokenut, että politiikalla ei ole heille mitään annettavaa ja että kaikki puolueet pettävät. Perussuomalaiset oli tarjonnut heille vaihtoehdon, jonka rehtiyteen he luottivat. Tämä luottamus realisoitui eduskuntavaaleissa. Eurovaalien ehdokasasettelu sen sijaan oli näille ihmisille kuin märkä rätti vasten kasvoja. Vaikka itse jollakin tasolla ymmärsin puoluejohdon tarkoituksen, tunsin tulleeni huijatuksi, vaikka oma ehdokkaani eduskuntavaaleissa, Liina Isto, ei edes päässyt läpi. (Itse asiassa, kun ensimmäisen kerran näin ehdokaslistan, luulin että se on vitsi). Voin vain kuvitella monen sellaisen ihmisten pettymyksen, jotka olivat äänestäneet Laura Huhtasaarta. Jos itse olisin äänestänyt Huhtasaarta - minkä hyvin olisin voinut tehdä hänen profiilinsa perusteella - olisin ollut suorastaan RAIVOISSANI huomatessani, että minun äänelläni eduskuntaan nouseekin Toimi Kankaanniemi, ehdokas, jota en missään olosuhteissa koskaan voisi kuvitella äänestäväni!

Jussi Halla-Ahosta on tullut puolueessa lähes jumalankaltainen olento, Mestari. Mestari nauttii 100% luottamusta, häntä ei uhmata eikä aseteta kyseenalaiseksi, ja tämän tietää myös Mestari itse. Niinpä se ehdokas, jota hän avoimesti suosii Eurovaaleissa – Laura Huhtasaari - takuuvarmasti menee läpi. Mutta myös tämä kuvio on todennäköisesti aiheuttanut pettymystä Perussuomalaisten kannattajissa. Mielestäni olisi ollut viisaampaa olla suosimatta yhtä ehdokasta, joka oli juuri valittu eduskuntaan, niin hyvä poliitikko kuin tämä ehdokas onkin. Ketä tahansa Mestari olisi asettunut julkisesti tukemaan, porukka olisi äänestänyt häntä!

Lisäksi Perussuomalaisten tulokseen vaikutti pettymys siitä, että puolueen huippumenestys eduskuntavaaleissa ei millään tavalla näkynyt hallitusneuvotteluissa. Moni totesi – taas kerran – että demokratia on vitsi ja että äänestämällä ei voi vaikuttaa. Tavanomaista median puolueellisuutta, loanheittoa ja tarkoituksellista skandaalien luomista tuskin tarvitsee enää edes mainita.

Summa summarum, vaalien tulos oli pettymys. Ennen kaikkea Euroopan tulevaisuuden kannalta.