Muistan miten vuonna 1911 syntynyt isoäitini kerran sanoi toivovansa, että isäni sukupolvi säästyisi sodalta. Ja muistan itse vähän kummastelleeni tuota; eihän sotaa enää voisi syttyä, sodat kuuluvat historiaan. Usko tämän ihmiskunnan vaiheen korkeampaan henkisyyteen ja moraaliin on kannatellut minua yli 50 vuotta. Mutta nyt se on koetuksella. Nyt tajuan, että historia toistaa itseään, että mitään henkistymistä ei ole tapahtunut. 

Ihmisenä olemiseen kuuluu toivo. Uskomme koko ajan, että asiat muuttuvat parempaan suuntaan, että mitään perustavaa laatua olevaa pahaa ei voi tapahtua. Uskomme siihen, että vaikka joudumme toisinaan jyrkästikin puolustamaan omaa kantaamme, perustavaa laatua olevat oikeudet säilyvät. Näin uskoivat varmaan juutalaiset 30-luvun Saksassa, näin uskoivat maanomistajat 1920-luvulla Neuvostoliitossa. Näin uskoivat 60-luvulla tutkijat suomalaisissa yliopistoissa. Näin uskoivat 1600-luvulla naiset, jotka olivat oppineet valmistamaan luonnon yrteistä rohtoja ja paransivat muita. Esimerkkejä historiasta voisi kaivaa vaikka kuinka paljon.

Mutta toisin kävi. Järkyttyneet juutalaiset joutuivat lopulta nousemaan keskitysleirille vieviin juniin, maanomistajat häädettiin tiloiltaan ja useimmat tapettiin. Parantajanaiset poltettiin noitina roviolla. Ne suomalaiset tutkijat, jotka eivät suostuneet sopeutumaan dogmiksi muodostuneeseen kommunistiseen ideologiaan, joutuivat hyljeksityiksi ja sorretuiksi omissa yliopistoissaan, heitä ei valittu virkoihin eivätkä he saaneet rahoitusta omiin tutkimushankkeisiinsa. Jotkut pakenivat ulkomaisiin yliopistoihin, mistä osa sitten palasi, kun järki oli voittanut Suomessa. Esimerkkinä tällaisesta tutkijasta on Tauno Tiusanen. 

Ihmisen usko siihen, että asiat menevät hyvin, ja että mitään perustavanlaatuista pahaa ei voi tapahtua, selittää myös sen, miksi ihmiset edellämainituissa tilanteissa eivät paenneet. Miksi varakkaat juutalaiset eivät yksinkertaisesti paenneet maasta kun he näkivät mitä oli tekeillä? Miksi Neuvostoliiton maanomistajat eivät myyneet omaisuuttaan ja paenneet kun se vielä oli mahdollista (monet taiteilijathan tekivät niin)? Koska kukaan ei tuntenut massojen psykologiaa eikä tajunnut mihin kaikkeen ihminen kykenee kun hän korvaa henkilökohtaisen moraalin joukkomoraalilla. 

Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta kaikkien edellä mainittujen ryhmien kanssa. Suomessa eliitti on kaapannut vallan ja vie kansaa suuntaan, jota kukaan täysijärkinen ei koskaan olisi voinut kuvitella. Perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet - sanan- ja uskonnonvapaus - ovat uhattuina. Vallassa olevat mässäilevät holtittomasti valtion rahoilla tuoden väistämättä mieleen Romanian sosialistisen tasavallan presidentin Ceaușescun ja hänen vaimonsa tuhansine kenkäpareineen.

Aivan kuten Neuvostoliitossa tai 30-luvun Saksassa kukoistaa Suomessa ilmiantokulttuuri ja yhteiskunta kannustaa siihen. Tämä pätee sekä ns. vihapuheen osalta somessa, että mm. lastensuojelussa. Kielen manipulaatio on saanut pöyristyttävät mittasuhteet. Pieni piiri määrittelee, mitä sanoja saa käyttää ja organisoitu joukko (silakat) kontrolloi oikean kielen toteutumista somessa sekä tekee vaadittavat ilmiannot. Yhtäläisyys Neuvostoliittoon on ilmeinen. Väärästä kielenkäytöstä ja ajattelusta tuomitaan menettämään elinkeino. Toistaiseksi näin, mutta sopii kysyä, milloin tämä rangaistus ei oikeassa olijoille enää riitä. 

Jako oikeaan ja väärään ajatteluun kulkee kahden eri ajattelutavan välillä "Kaikki maailman vääryydet ovat Suomen vastuulla" - "Suomi kuuluu suomalaisille". Näihin "vääryyksiin" kuuluu etenkin ilmastonmuutos ja köyhyys, ilmenipä se sitten vaikkapa huonoina vankilaoloina Suomeen verrattuna. Kun jokin tällainen vääryys tapahtuu maailmalla, on sen korjaaminen Suomen sisäministerin prioriteetti numero 1 huolimatta siitä mitä sisäministerin toimenkuvasta on määrätty. Itsestään selvää on se, että Suomi pyrkii minimoimaan näitä vääryyksiä pitämällä ovet selkoisen selällään kaikille halukkaille. Kaikki täysjärkiset tajuavat miten järjetöntä tämä on ja mihin se johtaa, mutta aivan kuten  Ceaușescua Romaniassa, ei se haittaa myöskään Suomen fanaattista eliittiä. 

Yleisradio on taas samassa jamassa kuin 60-luvulla. Se yhdessä muiden, yhä keskittyneempien valtamedioiden kanssa, suodattaa uutistarjonnasta kaiken poliittiselle hegemonialle vastakkaisen informaation ja pitää näin yllä valheellista kuvaa todellisuudesta. Valtamediat vaikenevat maahanmuuttajien tekemistä rikoksista tai kuittaavat ne ymmärtämällä rikollista ja syyllistämällä uhrin. Vastaavasti ne yllyttävät kansaa raivoon mässäilemällä jonkun kantaväestöön kuuluvan tekemillä rikoksilla. Esim. Ruotsissa tapahtuneisiin kantaväestöön kohdistuviin lapsiryöstöihin on reagoitu toteamalla tekijästä että  "Hän tunsi toivottomuutta". Vastaavanlaista ymmärrystä on turha odottaa silloin, jos tekijänä on kantaväestöön kuuluva, esim. Saksan Hanaun tapauksessa. Kukaan virallisessa Suomessa ei hiljentynyt muistelemaan nuorta tyttöä, jolta kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut maahanmuuttaja leikkasi pään irti. Epäilemättä leikkaaja tunsi suurta toivottomuutta.

Propaganda kuuluu kaikkien totalitaaristen valtioiden perustyökalupakkiin. Ylen ideologiseen propagandaan kuuluu tietysti hienovarainen mielipiteenmuokkaus seksuaalivähemmistöille myönteiseksi. Useimpiin sen viihde- ja jopa asiaohjelmiin on ujutettu tätä propagandaa, ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat esitetään niissä poikkeuksetta alykkäämpinä, syvällisempinä ja moraalisesti ylempinä kuin heteroseksuaaliset ihmiset (katso esim. Elämän tarkoitus tai Kamarinäytelmä). 

Helsingin sanomat vajosi niin alas, että se julkaisi Tommi Niemisen avoimen kirjeen "Kuinka paljon pidemmälle väkivallan ihannoinnissa osa teistä aikoo mennä?" (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006408095.html), jossa "osa teistä" tarkoitti Perussuomalaisten kansanedustajia. Vastaavanlaisen, yhteiskunnallista vastakkainasettelua lietsovan kokoelman muiden kuin Perussuomalaisten somessa esittämistä lausunnoista saisi helposti kokoon, mutta sellaista HS tuskin julkaisisi. 

Yliopistoista voi sanoa, että ne ovat täysin samassa tilanteessa kuin 60-luvulla. Tästä voi lukea enemmän vaikkapa tutkija Jukka Hankamäen blogista. 

Sivistyneeseen demokratiaan kuuluu se, ettei vähemmistöjen oikeuksia jyrätä enemmistön toimesta. Vastaava periaate löytyy myös yritystoiminnasta, jossa vähemmistöomistajillekin kuuluu tiettyjä oikeuksia. Tämä periaate ei nykyajan oikeassa olijoille riitä. Oikeaan ajatteluun kuuluu vähemmistöjen, sekä kulttuuristen että seksuaalivähemmistöjen, oikeuksien ja tarpeiden nostaminen enemmistön yläpuolelle. Kielestä vaaditaan poistettavaksi kaikki sukupuolittuneet sanat sillä perusteella, että pieni joukko ihmisiä ei tunnista itsessään normaalia binääristä sukupuolijaottelua. Lainsäädännöstä vaaditaan poistettavaksi sellaisia sanoja kuin "äiti", koska tämä vaikeuttaisi sosiaalietuuksien oikeaa kohdentamista niissä tapauksissa, joissa lesbopari on biologiaa uhmaten päättänyt kutsua toinen toistaan äidiksi. Ja kouluun ei saa tuoda pähkinöitä sillä perusteella että joku voi olla niille allerginen. Enemmistön täytyy siis nykyideologian mukaisesti aina taipua elämään vähemmistöjen tarpeiden mukaan. (Alkoholin nauttiminen kiellettäisiin enemmistöltä ilman muuta, ellei se sattuisi maistumaan myös oikeassa olijoille, etenkin kulttuuriministerille.) Samasta ilmiöstä on kysymys myös vallalle päässeessä jonon ohi -politiikassa, jossa kantaväestö eli enemmistö on säännönmukaisesti se, joka jonossa ohitetaan, oli sitten kysymys asuntojonosta tai yliopistojen sisäänpäästystä.  

Käänteisesti kaikki enemmistöjen oikeuksien ilmaisut kielletään rasistisina. Saamelaiskansan saa virallisesti määritellä perimään vedoten, mutta jos esimerkiksi opetusministeriön tukea nauttiva yhdistys määrittelee suomalaiset vastaavalla tavalla, siltä viedään määrärahat. On muuten mielenkiintoista, että Ruotsissa suomalaisia sen sijaan saa markkinoida kansana, jopa perimään vedoten, koska siellähän suomalaiset ovat vähemmistö! ("Sverigefinne är den som har finska rötter men bor i Sverige", https://www.minoritet.se/jord-och-bergsbruk-lockade-till-invandring )

Hyvisten ajatusmaailmaan kuuluu kiinteästi se, että islam on hyvä ja kristinusko on paha. Kristinuskon pahuus johtuu etupäässä siitä, että se nostaa naisen ja miehen suhteen muiden suhteiden yläpuolelle. Päivi Räsäsen poliisitutkinta on jo saanut maailmanlaajuisesti huomiota. Niin pitkälle on siis menty, että perustuslakiin kirjattu uskonnonvapaus on kyseenalaistettu Suomessa (vertaa Neuvostoliitto!). Mutta tämä koskee vain kristinuskoa. Että islam tunnetusti suhtautuu seksuaalivähemmistöihin paljon torjuvammin kuin kristinusko, ei tunnu hyviksiä haittaavan. Kertooko se heidän logiikantajustaan, vai sittenkin kenties heidän alitajuisesta käsityksestään islaminuskoisten alhaisemmasta syyntakeellisuudesta? 

Omassa mielenmaisemassani Suomi oli lähes täydellinen maa asua monen vuosikymmenen ajan. Nyt sen sijaan mielen täyttää syvä suru ja epäusko. Miten tällaista voi tapahtua? Nyt vasta ymmärrän, miten sellaisia asioita kuin juutalaisten joukkomurha tai yksityismaanomistuksen kollektivisointi, noitavainot tai Suomen sisällissota on voinut tapahtua. Vaikka kukaan ei voinut uskoa. Ja tämä kaikki saa minut ajattelemeen, että Suomesta kannattaisi ehkä nyt lähteä.