Tällä hetkellä syntyvyys osoittaa Suomessa niin alhaisia lukuja, että valtakunnassa on vallalla lähestulkoon paniikinomainen tilanne: mistä saadaan lisää väkeä tekemään työt tulevaisuudessa? Kuten tiedetään, hallituspuolueiden ratkaisu asiaan on ulkomaisen työvoiman tarveharkinnan poistaminen, työlupien myöntäminen kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille, ynnä muut järjettömyydet.

Ratkaiseeko se ongelman, jos tuomme Suomeen lisää nuorta työvoimaa ulkomailta? Ratkaiseeko se ongelman, jos Suomen väkiluku jatkuvasti kasvaa? Päinvastoin, tämä jos mikä on tämän kohtalonkysymyksen ratkaisun sysäämistä tuleville sukupolville. Suomi on saavuttanut tilan, jossa väkiluku ei enää automaattisesti kasva, mitä voidaan pitää ympäristön ja kestävän kehityksen näkökulmasta suurena saavutuksena. Sen sijaan, että paniikissa kosiskellaan kieli pitkänä kaikkia mahdollisia ihmisiä ulkomailta, pitäisi nyt keskittää kaikki älylliset resurssit sen kohtalonkysymyksen ratkaisemiseen, miten järjestää yhteiskunnan työnjako ja varallisuuden jako uuden tilanteen mukaan ekologisesti kestävällä tavalla.

Suomen työttömyysaste ei tällä hetkellä ole kovin korkea (elokuussa 2019 6,8%). Työttömien saaminen työmarkkinoille ei siis kokonaan ratkaise työvoiman saatavuusongelmaa. Mutta mistä työvoiman saatavuusongelma johtuu? Suurin vajaus tällä hetkellä on siivoojista ja varhaiskasvatuksen työntekijöistä, eli lastentarhan opettajista ja varhaiskasvatuksen opettajista. Siivoojan työ ei vaadi pitkää koulutusta ja teoriassa on mahdollista uudelleen kouluttaa työtön siivoojaksi. Ongelma ei olekaan siinä, vaan palkkauksessa. Jos siivoojan työstä maksettaisiin säädyllistä palkkaa, siivoojia ilmaantuisi markkinoille. On epärehellistä (ja myös rasistista) ajatella, että siivoojia pitäisi tuoda Suomeen ulkomailta. Myös varhaiskasvattajan työ ei houkuttele, koska akateemista koulutusta edellyttävästä työstä maksetaan naurettavan pientä palkkaa. Yhteiskunnan tulisi hyväksyä tämä totuus ja korjata näiden ammattien palkkatasot. (Mistä rahat? Kysyy joku varmaankin jo ja vastaan: turvapaikkaturismin lakkauttamisesta). Varhaiskasvattajien osalta ongelma tietysti poistuu vähitellen itsestään pienenevien ikäluokkien myötä.

Jos katsoo tilastokeskuksen kuvaa Suomen huoltosuhteesta ( https://findikaattori.fi/fi/32), voi vetää vain yhden johtopäätöksen: eniten huoltosuhdetta rasittaa eläkeläisten kasvava määrä. Tästäkin voi vetää vain yhden johtopäätöksen: koska ihmisen elinikä tulevaisuudessa todennäköisesti entisestään kasvaa, ja koska ihmiset tulevaisuudessa todennäköisesti ovat entistä terveempiä, on eläkeiän nostamisen nykyisestä edelleen perusteltua. Näin saadaan lisää tekijöitä työmarkkinolle. (Muuten, en ole nähnyt yhtään arviota tai laskelmaa tulevaisuuden huoltosuhteesta, jossa olisi otettu huomioon tilanne, jossa suuret ikäluokat ovat jo poistuneet keskuudestamme ja tulevaisuudessa syntyvien pienten ikäluokkien aiheuttama vähennys varhaiskasvatuksen ja koulutuksen opettajien määrässä olisi otettu huomioon.)

Suurin maailmanlaajuinen ongelma ympäristön kannalta on väestönkasvu. Miksi väestö kasvaa ja tarvitseeko sen kasvaa? Väestö kasvaa, koska maailmassa on vielä paljon maita, joissa vanhuudenturva on mahdollista varmistaa vain huolehtimalla siitä, että riittävä määrä jälkeläisiä on elossa siinä vaiheessa kun itse tulee vanhaksi ja tarvitsee apua. Suomessa ja muissa Euroopan maissa tällaista tarvetta ei enää pitkään aikaan ole ollut. Oletamme, että yhteiskunta huolehtii meistä, ja niin se on tähän asti tehnytkin. Se, että syntyvyys on lopultakin saatu tasapainoon kuolleisuuden kanssa ja jopa alenemaan, on historiallinen tapahtuma, ja periaatteessa ainoa tapa, jolla ihmiskunta voi pelastaa itsensä ja tämän planeetan (kyllä, Greta Thornberg on ehdottomasti väärässä). Jos hallitus nyt vetää huoltosuhdeongelmasta sen johtopäätöksen, että tänne on nopeasti tuotava ulkomailta lisää ihmisiä, he samalla myöntävät, että väestönkasvu on välttämättömyys. Tämän myöntämällä he ensinnäkin sysäävät väestönkasvusta aiheutuvat massiiviset ongelmat tulevaisuuden sukupolvien ratkaistavaksi. Toiseksi he toimillaan järkyttävällä tavalla lisäävat maailman ympäristöongelmaa, sen sijaan että yrittäisivät ratkaista sitä, niin kuin he puheissaan esittävät.

On tunnettu tosiasia, että elämä Suomen kaltaisessa kylmässä, pitkien etäisyyksien maassa vaatii paljon enemmän energiaa kuin lämpimässä maassa asuminen. On myös tunnettu tosiasia, että länsimaissa elävän ihmisen ns. ekologinen jalanjälki on suunnattoman paljon suurempi kuin köyhissä maissa asuvan, yksinkertaisesti siitä syystä, että elämäntapamme on maailmanlaajuisesti vertaillen tuhlaileva. Autoilu, suuren asunnon tai peräti kahden asunnon lämmittäminen, matkustelu ja kerskakulutus ovat suurimpia ”syntejämme”. (Jätteiden lajittelu ja muu sen tyyppinen puuhastelu, ilman että edellä mainittuihin asioihin puututtaisiin, on todellakin vain silmänlumetta). Kun ihminen muuttaa Suomeen köyhistä oloista, hänen elämäntapansa ja sen aiheuttama ekologinen kuormitus muuttuu hetkessä länsimaiseksi. Sen takia Suomen kaltaisen maan väkiluvun kasvattaminen on mitä räikein tapa lisätä maailman ekologista kuormaa. Konkreettisen ympäristörasituksen kasvattamisen lisäksi Suomi tulee antaneeksi köyhille maille viestin, että väestönkasvu on tavoiteltavaa ja oikein. On tietenkin pitkään ollut selvää, että Vihreitten politiikalla ei ole mitään tekemistä ympäristöasioiden kanssa. Mutta silti on erityisen vastenmielistä, kun ympäristön kannalta tuhoisaa politiikkaa ajaa puolue, joka nimittää itseään ympäristöpuolueeksi. Tosiasiassa Vihreät on Suomen pahin ympäristötuhopuolue.

Suomi on historiallisesti merkittävän tilanteen äärellä: väkilukumme on kääntymässä laskuun. Suomessa tulisi nyt koota älylliset resurssit työryhmään, joka alkaisi pohtia, miten yhteiskunnan voimavarat voitaisiin uudelleen järjestää niin, että sopeutuisimme mahdollisimman pienin vaurioin pienenevään väestömäärään. Suomesta voisi tulla edelläkävijämaa, joka, toisin kuin länsinaapurinsa, onnistuu välttämään levottomuudet ja luokkayhteiskunnan syntymisen uudistamalla ajatteluaan ja yhteiskunnan työpanosten ja resurssien jakamista ennakkoluulottomasti. Suomen kokemusta voitaisiin hyödyntää laajasti muissa, väestöräjähdyksestä kärsivissä maissa, ja näin vähentää painetta kansainväliselle muuttoliikkeelle.